Author Archives: Satu

Rotuyhdistyksemme tukee rahallisesti tänä vuonna sileäkarvaisten noutajien selkätutkimuksia, ja kannustaa viemään kaikenikäisiä koiria tutkimuksiin. Tällä halutaan kartoittaa tilannetta rotumme parissa, mitään kuvauspakkoa ei siis esimerkiksi jalostukseen käytettävillä koirilla ole.

Rusti käytettiin kuvissa myös tämän takia, ei siis siksi, että se olisi mitenkään oireillut. Valitettavasti Rustin selästä löytyi pienet muutokset, ja se lausuttiin kenneliitossa SP2 tuloksella, eli selästä löytyy spondyloosimuutoksia. Tämä asetti itseni hetkeksi taas pienen pähkäilyn äärelle, että kuinka asian suhteen etenisin, jatkaako tällä suunnitelmalla vai ei. Uros on kaikinpuolin juuri sitä, mitä Senjalle haluan, ja tuntui kohtuuttomalta lähteä etsimään uutta urosta samoilla ominaisuuksilla. Asia oli myös itselleni uutta, koska en ole itsekään koirieni selkiä ikinä kuvannut, koska ne eivät ole oireilleet.

Selvää oli tietenkin se, että Senja täytyy kuvata, koska kahta muutoksilla olevaa koiraa en halua yhdistää. Senjan selkä on täysin puhdas. Kyselin paljon neuvoja ja mielipiteitä niin muilta kasvattajilta, kuin jalostustoimikunnalta, että miten he asian kokevat ja kuinka toimisivat. Sain myös kannanottoja muutamilta eläinlääkäreiltä. Rotumme jalostustoimikunta ei voi vielä virallista kantaa tähän ottaa, koska kuvattuja on vasta niin vähän. JTMK:n puheenjohtajan ja pitkänlinjan kasvattajan tuen ja neuvojen avulla rohkaistuin kuitenkin vielä jatkamaan suunnitelmaa eteenpäin. Maalaisjärjellä ajateltuna, parempi kaksi kuvattua niillä tiedoilla mitä on, kuin kaksi kuvaamatonta. Nyt ainakin itse tiedän, mitä löytyy, enkä etene sillä ajatuksella, että kuvaamaton = terve, mikä ei näin tosiaan välttämättä ole. Ja jos olisin Senjalle miettinyt uroksen vaihtoa, olisi sen silloin täytynyt olla myös selkäkuvattu puhtaaksi, koska muutenhan se on ihan se ja sama, koska ”mitä et tiedä, sitä ei ole…”

Spondyloosi ei siis ole flateilla mikään uusi sairaus, vaan sitä on esiintynyt jo ainakin 70-luvulta. Kun kuvattuja on vielä niin vähän, kaventaisi muutoksilla olevien koirien jalostuksesta pois jättäminen jalostuspohjaa entisestään. Lisäksi eroa on varmasti sillä, esiintyykö muutokset alle 2 vuotiaalla koiralla, (mahdollisesti tällöin perinnöllinen) vai jo vanhemmalla koiralla, jolloin se voi varsin hyvin olla jo hankittua, varsinkin kovassa käytössä olevalla koiralla, esimerkiksi pienen tapaturman ym johdosta. Ja jos koira selkeästi oireilisi selkää jo nuoremmalla iällä, olisi se varmasti huolestuttavaa.

Haluan tässä yhdistelmässä olla rehellinen tämän asian suhteen, ja koen itse olevani valmis elämään tämän ”riskin” kanssa, koska riskejä on aina, vaikka ja mitä. Sitä se jalostus vaan on. Niin monta huomioon otettavaa asiaa ja seikkaa, ja jostain pitää välillä tinkiä. Näen kuitenkin tässä hyvänä asiana sen, että Rustin kaikki muut sisarukset on selkäkuvattu puhtaiksi ja myös sen emä. Myö Senjan sisaruksista yksi on kuvattu terveeksi. Epävirallisesti muiden otettujen kuvien yhteydessä, olen nähnyt myös Senjan emän selän röntgenkuvissa, ja se on ollut siisti. Harvassa yhdistelmässä näin monta koiraa suvusta on ylipäätänsä selistään kuvattu, ja yksi kuvattu koira ei vielä kerro mitään. Siksipä uskallan tässä nyt olla luottavaisin mielin, ja antaa suunnitelman jatkua. Jos joku asian suhteen mieltäsi vielä askarruttaa, minuun voi mielellään olla yhteydessä, kerron toki lisää!

Kuvia Senjasta:

Kuvia Rustista:

Moni on saattanut ihmetellä, tai huomata, että laumamme on kutistunut yhdellä koiralla. Ninjatähden Black Samurai ”Popi” on muuttanut nyt pysyvästi uuteen kotiin. Popista tuli paljon kyselyjä, kun ilmoitus laitettiin rotuyhdistyksemme välitykseen. Halusimme tarkkaan punnita ja miettiä, mikä vaihtoehto olisi Popin kannalta se paras, ja tuntuu että siinä valinnassa nyt onnistuimme. Popi oli aluksi koehoidossa 3 viikkoa, ja asuu nyt sitten pysyvästi Nokialla Mintun, Akin ja Lilli flatin kaverina… 🙂 Kiitos vielä kaikille Popille kotia tarjonneille, toivottavasti teille jokaiselle löytyy se uusi karvakaveri vielä jonain päivänä!

Aina ei tosiaan käsikirjoitus mene niin kuin on suunnitellut, ja tämä viiden flatin ”uusioperhe” toimi ihan ok siihen asti, kun nuorimmaiset Black-pentueen veljekset Rudi ja Popi tulivat murrosikään… Sitä oltiin vähän olevinaan, ja tyttöjen päällekin alettiin ymmärtää. Ei oikein tiedetty kumpi on kumpi, ja miten se arvojärjestys oikein meneekään. Pääsääntöisesti asiat kuitenkin sujuivat oikein hyvin, ja pojat olivat kuin paita ja peppu leikkiessään yhdessä. Joskus sitten vaan toisen pinna paloi, ja samanikäiset kun selvittelivät välejään, siitä kärsi muukin lauma. Itsellekin se alkoi olla raskasta, kun oli ”tiettyjä juttuja”, mitä piti ottaa huomioon, kun poikia käsitteli tai ohjeisti, saati jos joutui jomman kumman käytökseen puuttumaan. Silloin oli aina velipoika auttamassa komentamisessa…

Pitkään sitä pohdittiin ja harkittiin, mikä olisi se oikea ratkaisu. Popi kastroitiin, mutta ei se oikeastaan auttanut. Popi ehkä vähän rauhottui, mutta velipoika piti huolen siitä, että Popilla oli tiukat säännöt mitä se sai tehdä, ja missä kulkea… Koko ajan vähän elettiin siinä reunalla, että milloin taas räjähtää, vaikka suurimman osan ajasta ei ollutkaan mitään ongelmia. Popi oli kyllä alusta asti ehkä hieman se lauman ulkopuolinen, ja nyt se entisestään korostui. Ei kivaa kenellekään. Ratkaisuja, vaikkakin ikäviä, oli pakko tehdä.

Popille etsittiin aluksi hiljaisesti sitä uutta kotia, ja melkein jo kerran tärppäsikin, mutta sitten muutamien mutkien kautta Popi päätyi loppujen lopuksi rotuyhdistyksemme välitykseen, ja sitä kautta tulikin kivasti kyselyjä. Popi lähti siis Nokialle aluksi koehoitoon, ja pari viikkoa sitten kävimme paikan päällä katsomassa ja toteamassa, että hyvinhän sillä menee… 🙂 Ei oikeastaan voisi paremmin mennä! Seurana sillä on reilun vuoden vanhempi leikattu ”Lilli” flatti. Ne olivat kuin paita ja peppu. Yhteiset jutut ja kuviot, ja flattimäiset leikit. Molemmat rentoja omia itsejään, ja Popistakin oli löytynyt puolia, joita se meillä ei oikein päässyt edes näyttämään.. Se nautti rapsutuksista ja sylissä makailusta, nyt sillä oli siihen mahdollisuus. Kukaan ei häätänyt sitä pois, tai mulkaissut pahasti.. Päätös oli siinä vaiheessa helppo tehdä, siellä oli Popin uusi loppuelämän koti!

Nyt elämme elämää neljän flatin kanssa. Muutoksen huomaa kyllä kotonakin. Rudilta on jäänyt sellainen ”jäykistely” ja häntä pystyssä kulkeminen pois, se on paljon iloisempi ja rennompi, jopa leikkisämpi. Laumahierarkia on nyt selvä, eikä siinä tarvitse pullistella. Muu laumakin on rentoutuneempi, ja muutoksen oikeasti huomaa. Ehkä näin tosiaan on kaikille parempi. Ja täytyy sanoa, että oma stressitasokin on laskenut. Ainahan sitä näiden murujen takia stressaa ja huolehtii, haluaa että kaikilla on asiat hyvin. Enää ei ole mitään jännitteitä, eikä tarvitse varoa mitä sanoo ja miten toimii… Joskus ne vaikeatkin ratkaisut on vaan tehtävä, ja mietittävä kokonaisuutta, ei yhtä yksilöä. Se on se laumaelämisen juttu. Ja tässä tapauksessa nyt tosiaan tuntuu, että teimme oikean päätöksen, näin on nyt kaikilla hyvä olla, vaikka ikävä on välillä kova, ja ratkaisun oikeellisuutta miettiikin.. 🙂 Oikein ihanaa flattielämää Popille ja Lillille, ja kiitos Mintulle ja Akille! Team ”Äly ja Väläys”pitävät teidät siellä varmasti virkeinä! <3

Pitkästä aikaa blogin äärellä… Paljon on tapahtunut sitten viime päivityksen. Syksyn uupumus on vähän painanut, eikä ole oikein töiden jälkeen jaksanut koneen äärellä istua. Koirien kanssa on kuitenkin touhuttu, sen mitä on ehditty, eli perusarki on rullannut entiseen malliin.

Rudin kanssa saatiin kunnialla NoseWork kurssi päätökseen. Nyt on ollut vähän pakon sanelemaa taukoa, kun Ninja aloitti juoksut, eikä nenän käyttö juuri kiinosta, paitsi mutsin takapuolta kohti… 😀 Milla taas ehdittiin tässä välissä sterkata, ja se toipui leikkauksesta hyvin, ja on taas normaali oma itsensä. Kyllä siinäkin oma huolehtimisensa oli, kun vahti Millan toipumista.. Mutta onpahan pojilla nyt helpompaa, kun vain yksi koira kotona, jolla juoksut…

Nyt kun miettii aikaa taaksepäin, niin onhan tässä ollut menoa ja meininkiä siitä asti, kun Luna muutti meille synnytyshommiin, eli sieltä heinäkuun lopulta… Sitten tuli pennut ja 24/7 toiminta niiden kanssa, sitten pennut lähti ja jäi Miisa, jolle etsittiin pitkään sitä oikeaa kotia, ja se MELKEIN jäi jo meille. Niin lupaava ja ihana se oli… <3 Mutta järki sanoi, ettei nyt ole pennun aika, vaan hengähdystauon, vähemmän stressiä ja ihan perusarkea omien koirien kanssa. Ehkä se pennun aika tulee sitten joskus myöhemmin vielä.. Millan sterkkaus painoi päälle, ja omat koirat jäivät pakosti vähemmälle huomiolle pentujen, ja Miisan myötä. Miisa sai onneksi sitten ihanan kodin Vantaalta, ja on sopeutunut siihen perheeseen paremmin kuin hyvin, ja pentukurssit sujuvat siellä loistavasti… 😉

No ollaanhan me jo ehditty kasvatteja ja tietysti Hedge-pentuja näkemäänkin, ainakin osaa niistä. Vietettiin pitkä viikonloppu Helsingissä, ja ensin käytiin vähän isompien kanssa Hyvinkäällä uimassa, ja sen jälkeen rentouduttiin vielä illallisella vaihtaen kuulumisia. Mukana olivat kasvatit Jäbä ja Vila, meidän Rudi, ja sitten tietty Black-pentueen isukki Piki ja velipuoli Pädi. Seuraavana päivänä saatiin kasvatinomistaja Mariannen, ja Lystin omalla hallilla pitää sitten ”Hedge-pentupainit.” 5 pentua pääsi paikalle, Bobby, Hero, Nero, Unna ja Miisa.. Juotiin glögiä ja katseltiin kun pentusilla oli niin mukavaa… Oli ihana nähdä iloisia pentuja ja tyytyväisiä omistajia!

Sitten päästäänkin ”tapaus Popiin”… Meidän Popihan on jo pitkään etsinyt hiljaisesti uutta harrastavaa kotia. Popissa ei ole mitään ”vikaa”, päinvastoin! Kiltti, hyvähermoinen ja innokas harrastuskoira, mutta mutta… Veljensä Rudin kanssa kemiat vaan eivät aina kohtaa, ja pahimmillaan se aiheuttaa muussakin laumassa stressiä, sekä tietysti meissäkin. Popi on ollut aina enemmän sellainen yksinäinen sielu, kuin laumaeläjä, ja monien järkeilyjen kautta olemme olleet pitkään jo sitä mieltä, että sen paikka olisi ehkä muualla. Laumaelämä ei vaan ehkä ole kaikkien juttu, ja kun perheessä on saman pentueen kaksi urosta, ei se ole aina paras mahdollinen yhdistelmä, valitettavasti… :/ Kaikki sujuu ajoittain oikein mallikkaasti, mutta täysin rennosti ei näiden kanssa voi ottaa, ettei veljesten välillä silloin tällöin roihahtaisi.

Pitkään tässä syksyn aikana valmisteltiin sitten Popin muuttoa uuteen kotiin, ja kaikki vaikutti lupaavalta. Täydellinen harrastava koti, mahdollisuus kuulokoirakoulutukseen jne.. Viikko sitten Popi muutti, ja sunnuntaina  viikon kuluttua tuli takaisin… Perheen toinen koira oli kuitenkin loppujen lopuksi sitä mieltä, että Popin paikka ei ole siellä.. Ne olivat kuitenkin hyvin totutettu toisiinsa jo ennen muutoa, mutta ei kemiat sitten kuitenkaan kohdanneet, vaikka alku vaikutti hyvältä.. Harmi, Popi viihtyi siellä hyvin, ja oli todella pitkään toivottu ja odotettu siihen perheeseen… No, aina ei mene niin kuin pitäisi, ja ilkeitäkin ratkaisuja joutuu tekemään… Vaikea päätös varmasti kaikille!

No ”pystytukka Popi” on taas kotona, ja jatkaa uuden loppuelämän kodin etsintää. Popi on kiltti, osaa olla yksin, tykkää liikkua ja harrastaa. Pitää lapsista, ja tulee yleensä muiden koirien kanssa hyvin juttuun. Peruskoulutettu, nome-juttuja ja rally-tokoa tehty myös. Terveystutkittu terveeksi, eikä ole ikinä sairastellut. Popille etsitään rakastavaa, ja harrastavaa kotia, jossa sen kanssa touhuttaisiin, ja miksei metsällekin vaikka sorsastuskaveriksi! Popi on nyt 2-vuotias, ja leikattu. Vaivaton ja helppo. SAA KYSELLÄ! 😉 😉

Tässäpä nyt siis kuulumisia pitkästä aikaa, paljon on tosiaan tapahtunut, eikä ole missään nimessä ollut helppo syksy, tuntuu että nyt on kasaantunut niin paljon kaikkea yhteen ja samaan hetkeen koira- ja yksityiselämän puolelta, että välillä tosiaan koetellaan jaksamista. Mutta toivottavasti tämä tästä, kevättä ja valoa kohti, ja isona toiveena, että ainakin koirajutut saataisiin kuntoon kaikin puolin.

Mukavaa joulunodotusta kaikille team Ninjatähdestä!!

 

Päätettiin videoida pieni kooste Miisan treeneistä, tai lähinnä siitä, mitä ollaan tähän mennessä sen kanssa treenailtu. Idea tähän tuli oikeastaan siitä, että Miisan mahdollisessa uudessa kodissa tiedetään, mitä Miisa jo osaa, ja miten jatkaa. Ehkä tässä on jotain vinkkejä muillekin, varsinkin Miisan ”Hedge”-sisaruksille… 🙂

Päävastuu Miisan treeneistä on ollut Juholla, mutta näköjään se toimi minullakin, kun Juho joutui kuvaushommiin… 😉 Miisalle ”ISTU” käsky on vahva, paikoilleen jäämistä ei ole tarvinnut vahvistaa erillisellä ”paikka”-käskyllä. Luopumiseen käytetään ”JÄTÄ” käskyä. Sivulle se on ohjattu nameilla, ”SIVU” sanaa on käytetty ja vahvistettu silloin, kun se jo istuu oikealla kohdalla. Noudossa käytetään ”HAE” sanaa. Kontaktia kannattaisi oikeastaan treenata vielä niin, että on peilin edessä, jolloin peilin kautta näkee, milloin koira katsoo silmiin. Jäisi itseltä pois tuo tuijotus ja vino asento. Mutta me ei ollakaan niin pro-tokoilijoita, annettakoon tämä kauneusvirhe nyt anteeksi… 😉

Liikkeiden välissä annettiin ”VAPAA” käsky ja heitettiin namit pois päin lattialle. Tämä treeni oli jo aika pitkä, vaikka osiot olivatkin lyhyitä. Lopussa huomasi jo vähän herpaantumista, joten kannattaa treenata vähän ja usein, ja ehkä sitä yhtä juttua kerralla. Näiden lisäksi Miisa on tehnyt vähän ”Nose Work” alkeita, tästä ei valitettavasti ole videota. Ja näitä kuvattuja treenejä on tehty myös kotipihalla, jossa ne sujuvat ihan yhtä hyvin.

Lopuksi voi vain todeta, että kylläpä on kiva treenailla pennun kanssa, joka oikeasti keskittyy tekemiseen, ja näkee, miten se nauttii siitä. Ja oppimisen nopeus on tällä hetkellä huikeaa! <3 <3

Kaikki ovat päivittäneet viime aikoina facebook ym sivuille ihania syksyisiä kuvia koirista ja värikkäistä lehdistä… Oli tiedossa, että meilläkin Lappeenrannan linnoituksesta löytyisi upeita paikkoja koirien kuvaamiseen. En itse päässyt tällä kertaa kuvausavustajaksi mukaan, joten kuvattavaksi Juhon kanssa pääsivät vain Miisa ja Rudi. Miisan kanssa avustaja olisi ehkä ollut kuitenkin paikallaan, sen verran vauhdikasta oli meno lehtien seassa… No, ikuistui sinne yksi vauhtikuva…

Miisa on osoittautunut päivä päivältä yhä vain kivemmaksi ja lupaavammaksi pennuksi. Se oppii nopeasti asioita, on innokas, nouto ja palautuskin sujuu jo melko ongelmitta. Harmittaa, kun sen sopivan kodin kanssa ei ole vielä tärpännyt, ja kaikki lupaavat paikat ovat syystä tai toisesta sitten peruuntuneet.. Tänään oli juuri puhetta yhden eri rotuja kasvattavan kasvattajan kanssa siitä, kuinka monesti ajatellaan, että se yli luovutusiän oleva pentu on se pentueen huonoin, kun se on vielä myymättä. Tämä käsitys on kyllä niin väärä, monestihan sitä parasta siellä jemmaillaan, ja sille etsitään juuri sitä parasta mahdollista kotia, ja ehkä jopa sitä sijoituskotia. Useasti on muutenkin tullut mietittyä, että pennun luovutusikä olisi muutenkin hyvä olla lähempänä kolmea kuukautta, koska näissä muutamissa viikoissa siellä kasvattajan luona tapahtuu niin paljon huimaa kehitystä ja uuden oppimista, että se voisi helpottaa paljonkin elämää siellä uudessa kodissa. Esteenä pidemmälle luovutusiälle onkin varmaan monesti se, että ainakin tämänikäisten flattipentujen pitäminen, kun niitä on paljon, alkaisi olla kyllä melkoinen haaste… 😀

Mutta nyt oikeasti rohkeasti yhteydenottoja, jos kaikinpuolin mukava ja pätevä flattityttö kiinnostaisi! 😉 Hyvä pohja ja alku on täällä tehty, ja apuja saa aina jatkossakin, jos tarvitsee! Miisasta on tullut meille niin spesiaali ja rakas!

Mutta palatakseni vielä näihin syksyisiin kuviin. Rudihan on se meidän perheen valokuvausmalli. Se tietää kameran, ja sen mitä silloin odotetaan… Studiokuvissa se melkeinpä tarjoilee eri asentoja, kuin ammattilaismallit konsanaan. Maailman helpoin koira kuvata, ja onhan se muutenkin kuin ajatus… Ihana pikku-ukkeli! Rudin kanssa muuten aloitettiin eilen Nose Work-kurssi… Siitä ehkä tarinaa ja kuvia myöhemmin, kunhan saa itsekin jutun juonesta kiinni… 😉 Mutta tässäpä Rudin edustuskuvat vaahteroiden keskeltä:

Luna-äiti on sitä mieltä, että pentukatras tarvitsee leluja. Jo useamman kerran pieni narupallo on päätynyt äipän toimesta pentujen luokse.

”Luna” Ninjatähden Little Wolf, muutti meille mammalomalle perjantaina 22.7. Viikko on vierähtänyt paikkoihin tutustuessa ja loppumahaa kasvatellessa… Tätä kirjoitettaessa vuorokausia on täynnä 60 ensimmäisestä astutuksesta. Lämpöjä on mittailtu päivittäin, yleiskunnosta pidetty huolta, lenkkeilty mukavia pieniä lenkkejä useasti päivässä.

Luna touhuilee myös pihalla vapaana, ja se aika menee sopivien pesäkolojen kaivamiseen… Luna ei ilmeisesti ole käsittänyt, että olisi kovin suotavaa synnyttää sisätiloihin, vaikka pentuaitaus muuten onkin ihan mieluisa, esimerkiksi nukkuessa… 😉

Vielä ei pentuset ole ilmoittaneet tulostaan, vaikka merkkejä oikeaan suuntaan menosta jo vähän on… Ruokahalu on vähän hiipunut, pitää syödä vain vähän kerrallaan, kun tuppaa närästelemään… Lämmöt ovat seilanneet, mutta ovat nyt laskusuunnassa. Ähinän ja puhinan kanssa vaihdetaan kylkeä, kyllähän tuo iso killikkä jo vähän varmasti painaa… Luna on kuitenkin pirteä, ja olosuhteisiin nähden voi oikein hyvin, joten se on pääasia! Ei meidän auta kuin vielä vaan odotella… <3

Jälleen on kiireisen kevään ja kesän keskellä pyörähdetty muutamissa näyttelyissä, ja muutamat ovat jääneetkin päivittämättä… Joten tässäpä tuloksia:

RANTASALMI KR 2.7.2016, tuomari Inga Siil

*Ninjatähden Black Bullet ”Jäbä” NUO ERI1, SA

*Ninjatähden Black Swan ”Siina” NUO ERI3

*Kvicksans Heaven Can Wait ”Ninja VET ERI1, PN-3, ROP VET

 

 

Flattien ERIKOISNÄYTTELY, KOUVOLA 11.6.2016

tuomarit: Karen Joyce (urokset), Jane Calverley (nartut)

*Ninjatähden Black Smoke ”Rudi” NUO ERI1, SA

*Ninjatähden Black Bullet ”Jäbä” NUO EH3

*Ninjatähden Black Unique ”Ilona” NUO ERI3, SA

*Metsävirnan Kentuckian Wolf ”Luca” VET ERI

 

HAMINA INT. 21.5.16, tuomari Yvonne Jaussi

*Ninjatähden Black Smoke ”Rudi” NUO ERI 2

*Kvicksans Heaven Can Wait ”Ninja” VET ERI1, PN-2, ROP VET

 

 

 

JOENSUU INT 28.5.16, tuomari John Muldoon, Irlanti

Ninjatähden She-Wolf ”Milla” VAL ERI1, SA, PN-1, CACIB, VSP

Ninjatähden Black Hawk ”Tempo” NUO ERI1, SA, PU-3, SERT

Ninjatähden Brave Wolf ”Maisa” AVO ERI3

Ninjatähden Noble Wolf ”Dora” AVO ERI4

Kasvattajaluokka 2 ja kp.

 

JOENSUU KR 29.5.16, tuomari Matti Tuominen

Ninjatähden She-Wolf ”Milla” VAL ERI2, SA, PN-2

Ninjatähden Noble Wolf ”Dora” AVO ERI1, SA, PN-3, SERT

Ninjatähden Brave Wolf ”Maisa” AVO ERI3

Ninjatähden Black Hawk ”Tempo” NUO ERI2

Kasvattajaluokka 2 ja kp.

Olipa huippu viikonloppu kaikinpuolin! Ihana oli nähdä kasvatteja ja omistajia, ja esittää pitkästä aikaa myös kasvattajaluokka. Lauantain tuomari oli varsin kohtelias ja kiltti, sunnuntain tuomarin tarkkuus ja tiukka linja tuli kyllä heti selväksi. Siksi ei voi olla kuin tyytyväinen erinomaisiin tuloksiin!!

Kiirettä piti kehässä, mutta kaikki oli sen arvoista! Erityisesti mieltä lämmittää Millan CACIB ja Taivaisen perheen Tempolle ja Doralle napsahtaneet SERTIT! Hienoa ja ONNEA, olette tuloksenne ansainneet!!

Taas hienoja tuloksia kasvattien osalta, onpa kiva saada näitä iloisia uutisia! Ei voi kuin todeta että onpa ollut hieno kevät!

*Ninjatähden Black Heaven ”Saaga” pyörähti Lahden ryhmänäyttelyssä äitienpäivänä 8.5. Tuomarina Rainer Vuorinen. Tuloksena NUO ERI1, SA, PN1, SERT, VSP! Saagan toinen näyttely, ja toinen SERTI! Mitäpä sitä useammin juoksemaan.. 😉 Onnea Inkeri ja perhe! Kiva että pääsin handlaamaan!

*Ninjatähden Little Wolf  ”Luna” pääsi korkkaamaan valiokehät samassa näyttelyssä, tuloksena VAL ERI1, SA, PN-2!

 

*14.5. Mikkeli RN: Ninjatähden Black Swan ”Siina”  NUO ERI1. Tuomarina Jaana Hartus.

Keskenkasvuiselle tytölle bikinikunnossa hyvä suoritus! Hienoa Johanna, että uskaltauduit itse kehiin! Siitä se lähtee!

 

*Ninjatähden Black Unique ”Ilona” sitten näyttääkin, mistä on ”dual purpose” koirat tehty… 😉

8.5. Loviisa RN: NUO ERI1, SA, PN4, tuomari Kirsi Nieminen

14.5. Hauho NOME B ALO2, tuomari Mika Lappalainen.

15.5. Mynämäki KR: NUO ERI1, SA, PN-1, SERT, VSP! Tuomari Marko Lepasaar.

ONNEA Team Kauppinen-Suhonen!! 😉