Moni on saattanut ihmetellä, tai huomata, että laumamme on kutistunut yhdellä koiralla. Ninjatähden Black Samurai ”Popi” on muuttanut nyt pysyvästi uuteen kotiin. Popista tuli paljon kyselyjä, kun ilmoitus laitettiin rotuyhdistyksemme välitykseen. Halusimme tarkkaan punnita ja miettiä, mikä vaihtoehto olisi Popin kannalta se paras, ja tuntuu että siinä valinnassa nyt onnistuimme. Popi oli aluksi koehoidossa 3 viikkoa, ja asuu nyt sitten pysyvästi Nokialla Mintun, Akin ja Lilli flatin kaverina… 🙂 Kiitos vielä kaikille Popille kotia tarjonneille, toivottavasti teille jokaiselle löytyy se uusi karvakaveri vielä jonain päivänä!
Aina ei tosiaan käsikirjoitus mene niin kuin on suunnitellut, ja tämä viiden flatin ”uusioperhe” toimi ihan ok siihen asti, kun nuorimmaiset Black-pentueen veljekset Rudi ja Popi tulivat murrosikään… Sitä oltiin vähän olevinaan, ja tyttöjen päällekin alettiin ymmärtää. Ei oikein tiedetty kumpi on kumpi, ja miten se arvojärjestys oikein meneekään. Pääsääntöisesti asiat kuitenkin sujuivat oikein hyvin, ja pojat olivat kuin paita ja peppu leikkiessään yhdessä. Joskus sitten vaan toisen pinna paloi, ja samanikäiset kun selvittelivät välejään, siitä kärsi muukin lauma. Itsellekin se alkoi olla raskasta, kun oli ”tiettyjä juttuja”, mitä piti ottaa huomioon, kun poikia käsitteli tai ohjeisti, saati jos joutui jomman kumman käytökseen puuttumaan. Silloin oli aina velipoika auttamassa komentamisessa…
Pitkään sitä pohdittiin ja harkittiin, mikä olisi se oikea ratkaisu. Popi kastroitiin, mutta ei se oikeastaan auttanut. Popi ehkä vähän rauhottui, mutta velipoika piti huolen siitä, että Popilla oli tiukat säännöt mitä se sai tehdä, ja missä kulkea… Koko ajan vähän elettiin siinä reunalla, että milloin taas räjähtää, vaikka suurimman osan ajasta ei ollutkaan mitään ongelmia. Popi oli kyllä alusta asti ehkä hieman se lauman ulkopuolinen, ja nyt se entisestään korostui. Ei kivaa kenellekään. Ratkaisuja, vaikkakin ikäviä, oli pakko tehdä.
Popille etsittiin aluksi hiljaisesti sitä uutta kotia, ja melkein jo kerran tärppäsikin, mutta sitten muutamien mutkien kautta Popi päätyi loppujen lopuksi rotuyhdistyksemme välitykseen, ja sitä kautta tulikin kivasti kyselyjä. Popi lähti siis Nokialle aluksi koehoitoon, ja pari viikkoa sitten kävimme paikan päällä katsomassa ja toteamassa, että hyvinhän sillä menee… 🙂 Ei oikeastaan voisi paremmin mennä! Seurana sillä on reilun vuoden vanhempi leikattu ”Lilli” flatti. Ne olivat kuin paita ja peppu. Yhteiset jutut ja kuviot, ja flattimäiset leikit. Molemmat rentoja omia itsejään, ja Popistakin oli löytynyt puolia, joita se meillä ei oikein päässyt edes näyttämään.. Se nautti rapsutuksista ja sylissä makailusta, nyt sillä oli siihen mahdollisuus. Kukaan ei häätänyt sitä pois, tai mulkaissut pahasti.. Päätös oli siinä vaiheessa helppo tehdä, siellä oli Popin uusi loppuelämän koti!
Nyt elämme elämää neljän flatin kanssa. Muutoksen huomaa kyllä kotonakin. Rudilta on jäänyt sellainen ”jäykistely” ja häntä pystyssä kulkeminen pois, se on paljon iloisempi ja rennompi, jopa leikkisämpi. Laumahierarkia on nyt selvä, eikä siinä tarvitse pullistella. Muu laumakin on rentoutuneempi, ja muutoksen oikeasti huomaa. Ehkä näin tosiaan on kaikille parempi. Ja täytyy sanoa, että oma stressitasokin on laskenut. Ainahan sitä näiden murujen takia stressaa ja huolehtii, haluaa että kaikilla on asiat hyvin. Enää ei ole mitään jännitteitä, eikä tarvitse varoa mitä sanoo ja miten toimii… Joskus ne vaikeatkin ratkaisut on vaan tehtävä, ja mietittävä kokonaisuutta, ei yhtä yksilöä. Se on se laumaelämisen juttu. Ja tässä tapauksessa nyt tosiaan tuntuu, että teimme oikean päätöksen, näin on nyt kaikilla hyvä olla, vaikka ikävä on välillä kova, ja ratkaisun oikeellisuutta miettiikin.. 🙂 Oikein ihanaa flattielämää Popille ja Lillille, ja kiitos Mintulle ja Akille! Team ”Äly ja Väläys”pitävät teidät siellä varmasti virkeinä! <3
Popi ja Miisa-pentu syksyllä 2016.