Ensimmäiset yöpakkaset on jo takanapäin. Vesilintukausi kuitenkin on jatkunut normaaliin tapaan. Sinilevät on väistyneet linnustusjärvestämme ja olemme siirtyneet suolammesta veneestä käsin tehtävään pyyntiin. Lintua on kyllä mahtavasti ilmassa, ne ovat olleet pääasiassa valkoposkihanhia joten ollaan saatu tyytyä upeiden muuttoparvien seuraamiseen. Onneksi aina joskus sitkeys palkitaan ja kaislikon uumenista löytyy pomppusorsia. Jahtikaverina on ollut pääasiassa Milla.

_mg_9131

Valkoposkihanhien ohilento.

_mg_9096

_mg_9086-edit

Vähän taiteellisempi näkemys Millasta aamupassissa. 🙂

_mg_9018-edit

Välillä Millan on ollut vähän vaikea tajuta, miksi ase ei nouse vaikka taivas on mustana lintua.

Metsästyksen lisäksi koirapuuhia on riittänyt Rudi on jatkanut Satun kanssa Nose-work treenejä koirakoulussa ja samoja harjoitteita olemme tehneet kotona käsin Miisan kanssa. Hymy on ollut herkässä, kun on päässyt seuraamaan kuinka nopeasti pentu sisäistää asioita. Täysin samat harjoitteet onnistuu Miisan kanssa kuin Rudinkin.

Eilen Miisa pääsi ensikosketuksiin järviveden kanssa, kun käytiin Sarviniemessä ihmettelemässä pauhaavaa syysmyrskyä. Ei aaltojen pärske paljoa jännittänyt. 🙂

_mg_9936

_mg_9918

_mg_9998

Kaikki ovat päivittäneet viime aikoina facebook ym sivuille ihania syksyisiä kuvia koirista ja värikkäistä lehdistä… Oli tiedossa, että meilläkin Lappeenrannan linnoituksesta löytyisi upeita paikkoja koirien kuvaamiseen. En itse päässyt tällä kertaa kuvausavustajaksi mukaan, joten kuvattavaksi Juhon kanssa pääsivät vain Miisa ja Rudi. Miisan kanssa avustaja olisi ehkä ollut kuitenkin paikallaan, sen verran vauhdikasta oli meno lehtien seassa… No, ikuistui sinne yksi vauhtikuva…

Miisa 10vk

Miisa 10vk

Miisa on osoittautunut päivä päivältä yhä vain kivemmaksi ja lupaavammaksi pennuksi. Se oppii nopeasti asioita, on innokas, nouto ja palautuskin sujuu jo melko ongelmitta. Harmittaa, kun sen sopivan kodin kanssa ei ole vielä tärpännyt, ja kaikki lupaavat paikat ovat syystä tai toisesta sitten peruuntuneet.. Tänään oli juuri puhetta yhden eri rotuja kasvattavan kasvattajan kanssa siitä, kuinka monesti ajatellaan, että se yli luovutusiän oleva pentu on se pentueen huonoin, kun se on vielä myymättä. Tämä käsitys on kyllä niin väärä, monestihan sitä parasta siellä jemmaillaan, ja sille etsitään juuri sitä parasta mahdollista kotia, ja ehkä jopa sitä sijoituskotia. Useasti on muutenkin tullut mietittyä, että pennun luovutusikä olisi muutenkin hyvä olla lähempänä kolmea kuukautta, koska näissä muutamissa viikoissa siellä kasvattajan luona tapahtuu niin paljon huimaa kehitystä ja uuden oppimista, että se voisi helpottaa paljonkin elämää siellä uudessa kodissa. Esteenä pidemmälle luovutusiälle onkin varmaan monesti se, että ainakin tämänikäisten flattipentujen pitäminen, kun niitä on paljon, alkaisi olla kyllä melkoinen haaste… 😀

Mutta nyt oikeasti rohkeasti yhteydenottoja, jos kaikinpuolin mukava ja pätevä flattityttö kiinnostaisi! 😉 Hyvä pohja ja alku on täällä tehty, ja apuja saa aina jatkossakin, jos tarvitsee! Miisasta on tullut meille niin spesiaali ja rakas!

Mutta palatakseni vielä näihin syksyisiin kuviin. Rudihan on se meidän perheen valokuvausmalli. Se tietää kameran, ja sen mitä silloin odotetaan… Studiokuvissa se melkeinpä tarjoilee eri asentoja, kuin ammattilaismallit konsanaan. Maailman helpoin koira kuvata, ja onhan se muutenkin kuin ajatus… Ihana pikku-ukkeli! Rudin kanssa muuten aloitettiin eilen Nose Work-kurssi… Siitä ehkä tarinaa ja kuvia myöhemmin, kunhan saa itsekin jutun juonesta kiinni… 😉 Mutta tässäpä Rudin edustuskuvat vaahteroiden keskeltä:

14689743_10154585806612173_772730202_o

14672918_10154586486342173_1836551515_o

14647189_10154586486337173_1136548173_o

14646729_10154585783662173_1095526721_o

14536785_10154585813662173_1829780995_o

Kamera on kulkenut mukana lenkkipoluilla ja treenipelloilla. Syksyn väriloisto on niin upeaa katseltavaa, että olisi lähes rikollista olla ikuistamatta sitä. Välillä vaahteranlehtien sijaan on etsimeen osunut myös mustia perheenjäseniä. 🙂

14625816_10154576616577173_1660961884_o

Popi & Miisa

Popi & Miisa

_mg_6614

Ninja

Rudi

Rudi

Luca

Luca

Vaikka kotona on enää yksi pentu vailla hyvää ja harrastavaa kotia niin vauhtia ei ole kotoa puuttunut. Päivärutiineihin on palannut oman lauman treenaukset ja pitkät lenkit ruskaisessa syysmaastossa. Lisäksi olemme kouluttaneet Miisaa kuin se olisi oma. Jossain välissä pitäisi sitten vielä leipätyössäkin ehtiä käymään. 😀

dji_0043

Meidän lenkkimaastoa ilmasta käsin. Kuva otettu talon yläpuolelta 100 metrin korkeudesta.

Miisan viikko on ollut vauhdikas. Autossa oloa on harjoiteltu aktiivisesti ja pisin matka heitettiin eilen: Hämeenlinnaan ja takaisin. Autossa olo sujuu jo hienosti ja kauppareissujen ajat nukuttiin nätisti takapenkillä. Oman lauman koirista Rudi ja Popi ovat toimineet seuramiehinä valvotusti kotioloissa. Nyt alkaa jo olemaan ymmärrystä, mitä tarkoittaa kun iso koira murahtaa. Myös kissoihin, muun rotuisiin koiriin ja ihmishälinään ollaan päästy tutustumaan. Vireystaso on noussut kohisten ja päivisin otetaan vain lyhyitä 15-30min pikapäikkäreitä toisella silmällä uinuen, muut ajat puuhaillaan pentujen juttuja.

_mg_8354

Miisa vierailulla Satun työpaikalla. Toimistosta löytyi mahtavan kokoinen Maine Coon. Jäi Miisa pieneksi. 🙂

_mg_8384

Laadunvalvontaa on tärkeä päästä suorittamaan.

Matkalla Hämeenlinnaan.

Matkalla Hämeenlinnaan.

_mg_8606-2

Medium – Big – Small. Miisa ja Rudi pääsivät tutustumaan Pädiin. Rudi egoilee ja Miisa pakenee paikalta Rudin elkeiden takia.

_mg_8614

Vielä pitää Miisan vähän kasvaa ennenkuin uskaltaa päästää kunnolla leikkimään isojen kanssa. Riski jalkoihin jäämisestä on liian suuri. 

_mg_8547

Käytiin hakemassa isommille kavereille jälkikaneja. Miisa suorittamassa jälleen laaduntarkkailua. Vähän taisi itsensä kokoinen puppe jännittää. Silti rohkeasti hetken tutkimisen jälkeen yritettiin jo kantaa jänöä. Voimat vaan loppui vähän kesken. 🙂

_mg_8526

Uusia tuttavuuksia. 4 päivää Miisaa vanhempi australiankarjakoira. Vähän on erityyliset leikit noutajilla ja karjakoirilla.

_mg_8440

Lihakimpale oli enemmin karjakoiran juttu. 🙂

Ohessa vielä videota aamun puuhasteluista:

Nopea treeni, jonka jälkeen jäädään silmät palaen odottamaan lisää tekemistä.

Damin kantoa ja muutama lyhyt nouto. Palautuksissa otetaan pentu vastaan rapsutuksien kera ja dami saa pysyä suussa. Jos ei pudota olen antanut vielä palautuksen jälkeen kantaa pienen lenkin ennen uutta heittoa. Mitään luoksetulovihjeitä en ole käyttänyt tässä vaiheessa. Pillityksen voisi yhdistää siihen tilanteeseen kun ollaan jo täysiä tulossa luokse. Toki siinä on riski, että suu aukeaa mutta kokeilemallahan se selviäisi.