Pitkästä aikaa blogin äärellä… Paljon on tapahtunut sitten viime päivityksen. Syksyn uupumus on vähän painanut, eikä ole oikein töiden jälkeen jaksanut koneen äärellä istua. Koirien kanssa on kuitenkin touhuttu, sen mitä on ehditty, eli perusarki on rullannut entiseen malliin.
Rudin kanssa saatiin kunnialla NoseWork kurssi päätökseen. Nyt on ollut vähän pakon sanelemaa taukoa, kun Ninja aloitti juoksut, eikä nenän käyttö juuri kiinosta, paitsi mutsin takapuolta kohti… 😀 Milla taas ehdittiin tässä välissä sterkata, ja se toipui leikkauksesta hyvin, ja on taas normaali oma itsensä. Kyllä siinäkin oma huolehtimisensa oli, kun vahti Millan toipumista.. Mutta onpahan pojilla nyt helpompaa, kun vain yksi koira kotona, jolla juoksut…
Nyt kun miettii aikaa taaksepäin, niin onhan tässä ollut menoa ja meininkiä siitä asti, kun Luna muutti meille synnytyshommiin, eli sieltä heinäkuun lopulta… Sitten tuli pennut ja 24/7 toiminta niiden kanssa, sitten pennut lähti ja jäi Miisa, jolle etsittiin pitkään sitä oikeaa kotia, ja se MELKEIN jäi jo meille. Niin lupaava ja ihana se oli… <3 Mutta järki sanoi, ettei nyt ole pennun aika, vaan hengähdystauon, vähemmän stressiä ja ihan perusarkea omien koirien kanssa. Ehkä se pennun aika tulee sitten joskus myöhemmin vielä.. Millan sterkkaus painoi päälle, ja omat koirat jäivät pakosti vähemmälle huomiolle pentujen, ja Miisan myötä. Miisa sai onneksi sitten ihanan kodin Vantaalta, ja on sopeutunut siihen perheeseen paremmin kuin hyvin, ja pentukurssit sujuvat siellä loistavasti… 😉
No ollaanhan me jo ehditty kasvatteja ja tietysti Hedge-pentuja näkemäänkin, ainakin osaa niistä. Vietettiin pitkä viikonloppu Helsingissä, ja ensin käytiin vähän isompien kanssa Hyvinkäällä uimassa, ja sen jälkeen rentouduttiin vielä illallisella vaihtaen kuulumisia. Mukana olivat kasvatit Jäbä ja Vila, meidän Rudi, ja sitten tietty Black-pentueen isukki Piki ja velipuoli Pädi. Seuraavana päivänä saatiin kasvatinomistaja Mariannen, ja Lystin omalla hallilla pitää sitten ”Hedge-pentupainit.” 5 pentua pääsi paikalle, Bobby, Hero, Nero, Unna ja Miisa.. Juotiin glögiä ja katseltiin kun pentusilla oli niin mukavaa… Oli ihana nähdä iloisia pentuja ja tyytyväisiä omistajia!
Sitten päästäänkin ”tapaus Popiin”… Meidän Popihan on jo pitkään etsinyt hiljaisesti uutta harrastavaa kotia. Popissa ei ole mitään ”vikaa”, päinvastoin! Kiltti, hyvähermoinen ja innokas harrastuskoira, mutta mutta… Veljensä Rudin kanssa kemiat vaan eivät aina kohtaa, ja pahimmillaan se aiheuttaa muussakin laumassa stressiä, sekä tietysti meissäkin. Popi on ollut aina enemmän sellainen yksinäinen sielu, kuin laumaeläjä, ja monien järkeilyjen kautta olemme olleet pitkään jo sitä mieltä, että sen paikka olisi ehkä muualla. Laumaelämä ei vaan ehkä ole kaikkien juttu, ja kun perheessä on saman pentueen kaksi urosta, ei se ole aina paras mahdollinen yhdistelmä, valitettavasti… :/ Kaikki sujuu ajoittain oikein mallikkaasti, mutta täysin rennosti ei näiden kanssa voi ottaa, ettei veljesten välillä silloin tällöin roihahtaisi.
Pitkään tässä syksyn aikana valmisteltiin sitten Popin muuttoa uuteen kotiin, ja kaikki vaikutti lupaavalta. Täydellinen harrastava koti, mahdollisuus kuulokoirakoulutukseen jne.. Viikko sitten Popi muutti, ja sunnuntaina viikon kuluttua tuli takaisin… Perheen toinen koira oli kuitenkin loppujen lopuksi sitä mieltä, että Popin paikka ei ole siellä.. Ne olivat kuitenkin hyvin totutettu toisiinsa jo ennen muutoa, mutta ei kemiat sitten kuitenkaan kohdanneet, vaikka alku vaikutti hyvältä.. Harmi, Popi viihtyi siellä hyvin, ja oli todella pitkään toivottu ja odotettu siihen perheeseen… No, aina ei mene niin kuin pitäisi, ja ilkeitäkin ratkaisuja joutuu tekemään… Vaikea päätös varmasti kaikille!
No ”pystytukka Popi” on taas kotona, ja jatkaa uuden loppuelämän kodin etsintää. Popi on kiltti, osaa olla yksin, tykkää liikkua ja harrastaa. Pitää lapsista, ja tulee yleensä muiden koirien kanssa hyvin juttuun. Peruskoulutettu, nome-juttuja ja rally-tokoa tehty myös. Terveystutkittu terveeksi, eikä ole ikinä sairastellut. Popille etsitään rakastavaa, ja harrastavaa kotia, jossa sen kanssa touhuttaisiin, ja miksei metsällekin vaikka sorsastuskaveriksi! Popi on nyt 2-vuotias, ja leikattu. Vaivaton ja helppo. SAA KYSELLÄ! 😉 😉
Tässäpä nyt siis kuulumisia pitkästä aikaa, paljon on tosiaan tapahtunut, eikä ole missään nimessä ollut helppo syksy, tuntuu että nyt on kasaantunut niin paljon kaikkea yhteen ja samaan hetkeen koira- ja yksityiselämän puolelta, että välillä tosiaan koetellaan jaksamista. Mutta toivottavasti tämä tästä, kevättä ja valoa kohti, ja isona toiveena, että ainakin koirajutut saataisiin kuntoon kaikin puolin.
Mukavaa joulunodotusta kaikille team Ninjatähdestä!!