Vaikka kotona on enää yksi pentu vailla hyvää ja harrastavaa kotia niin vauhtia ei ole kotoa puuttunut. Päivärutiineihin on palannut oman lauman treenaukset ja pitkät lenkit ruskaisessa syysmaastossa. Lisäksi olemme kouluttaneet Miisaa kuin se olisi oma. Jossain välissä pitäisi sitten vielä leipätyössäkin ehtiä käymään. 😀
Meidän lenkkimaastoa ilmasta käsin. Kuva otettu talon yläpuolelta 100 metrin korkeudesta.
Miisan viikko on ollut vauhdikas. Autossa oloa on harjoiteltu aktiivisesti ja pisin matka heitettiin eilen: Hämeenlinnaan ja takaisin. Autossa olo sujuu jo hienosti ja kauppareissujen ajat nukuttiin nätisti takapenkillä. Oman lauman koirista Rudi ja Popi ovat toimineet seuramiehinä valvotusti kotioloissa. Nyt alkaa jo olemaan ymmärrystä, mitä tarkoittaa kun iso koira murahtaa. Myös kissoihin, muun rotuisiin koiriin ja ihmishälinään ollaan päästy tutustumaan. Vireystaso on noussut kohisten ja päivisin otetaan vain lyhyitä 15-30min pikapäikkäreitä toisella silmällä uinuen, muut ajat puuhaillaan pentujen juttuja.
Miisa vierailulla Satun työpaikalla. Toimistosta löytyi mahtavan kokoinen Maine Coon. Jäi Miisa pieneksi. 🙂
Laadunvalvontaa on tärkeä päästä suorittamaan.
Matkalla Hämeenlinnaan.
Medium – Big – Small. Miisa ja Rudi pääsivät tutustumaan Pädiin. Rudi egoilee ja Miisa pakenee paikalta Rudin elkeiden takia.
Vielä pitää Miisan vähän kasvaa ennenkuin uskaltaa päästää kunnolla leikkimään isojen kanssa. Riski jalkoihin jäämisestä on liian suuri.
Käytiin hakemassa isommille kavereille jälkikaneja. Miisa suorittamassa jälleen laaduntarkkailua. Vähän taisi itsensä kokoinen puppe jännittää. Silti rohkeasti hetken tutkimisen jälkeen yritettiin jo kantaa jänöä. Voimat vaan loppui vähän kesken. 🙂
Uusia tuttavuuksia. 4 päivää Miisaa vanhempi australiankarjakoira. Vähän on erityyliset leikit noutajilla ja karjakoirilla.
Lihakimpale oli enemmin karjakoiran juttu. 🙂
Ohessa vielä videota aamun puuhasteluista:
Nopea treeni, jonka jälkeen jäädään silmät palaen odottamaan lisää tekemistä.
Damin kantoa ja muutama lyhyt nouto. Palautuksissa otetaan pentu vastaan rapsutuksien kera ja dami saa pysyä suussa. Jos ei pudota olen antanut vielä palautuksen jälkeen kantaa pienen lenkin ennen uutta heittoa. Mitään luoksetulovihjeitä en ole käyttänyt tässä vaiheessa. Pillityksen voisi yhdistää siihen tilanteeseen kun ollaan jo täysiä tulossa luokse. Toki siinä on riski, että suu aukeaa mutta kokeilemallahan se selviäisi.