Ensimmäiset yöpakkaset on jo takanapäin. Vesilintukausi kuitenkin on jatkunut normaaliin tapaan. Sinilevät on väistyneet linnustusjärvestämme ja olemme siirtyneet suolammesta veneestä käsin tehtävään pyyntiin. Lintua on kyllä mahtavasti ilmassa, ne ovat olleet pääasiassa valkoposkihanhia joten ollaan saatu tyytyä upeiden muuttoparvien seuraamiseen. Onneksi aina joskus sitkeys palkitaan ja kaislikon uumenista löytyy pomppusorsia. Jahtikaverina on ollut pääasiassa Milla.
Valkoposkihanhien ohilento.
Vähän taiteellisempi näkemys Millasta aamupassissa. 🙂
Välillä Millan on ollut vähän vaikea tajuta, miksi ase ei nouse vaikka taivas on mustana lintua.
Metsästyksen lisäksi koirapuuhia on riittänyt Rudi on jatkanut Satun kanssa Nose-work treenejä koirakoulussa ja samoja harjoitteita olemme tehneet kotona käsin Miisan kanssa. Hymy on ollut herkässä, kun on päässyt seuraamaan kuinka nopeasti pentu sisäistää asioita. Täysin samat harjoitteet onnistuu Miisan kanssa kuin Rudinkin.
Eilen Miisa pääsi ensikosketuksiin järviveden kanssa, kun käytiin Sarviniemessä ihmettelemässä pauhaavaa syysmyrskyä. Ei aaltojen pärske paljoa jännittänyt. 🙂
