Tällä hetkellä pentujen päivästä suurimman osan haukkaa nukkuminen. Välillä toki käydään maitobaarissa evästämässä. 🙂
11 pennun kanssa saa olla tarkkana, että jokainen saa tarvittavan määrän ravintoa. Tarvittaessa pikkusille annetaan santsia tuttipullosta. Luna-äiti tarkkailemassa vieressä, että kaikki menee hyvin. 🙂
Pikkumustalla ikää 5 päivää. Silmät ja korvat vielä tiukasti kiinni. Painoa löytyy noin 500gr. 🙂
Pennut syntyivät 31.7.2016
4 narttua ja 7 urosta. Luna hoiti synnytyksen ripeästi, 11 pentua kolmessa tunnissa. Kaikki meni hyvin.
Pennut kasvavat ja voivat hyvin. Painoa kertynyt jo mukavasti, toki kasvua seurataan edelleen säännöllisesti.
Tästä päivästä alkaa projekti kuva päivässä. Eli blogin lukijat pääsevät seuraamaan elämää pentujen kanssa vähintään yhden kuvan verran päivässä viikon jokaisena päivänä.
Aidattu piha on kiva lisä kotona ollessa, koirat voivat vapaasti olla ulkona ilman pelkoa karkaamisesta. Kuitenkaan esimerkiksi työpäivän ajaksi koiria ei uskalla suhteellisen heppoisen aitauksen taakse jättää. Jos koiralle syystä tai toisesta tulee pakottava tarve päästä aidan toiselle puolelle, se kyllä sen tekee.
Kauniina kesäpäivänä on kurja jättää lauma sisätiloihin odottelemaan isäntäväen paluuta. Onneksemme tontilta löytyi ihanteellinen paikka rakentaa astetta järeämpi koiratarha, johon koirat uskaltaa jättää myös kotoa poistuttaessa. Tarhan rakentamiseen on about kaksi vaihtoehtoa . Joko rakennetaan alusta alkaen itse, valetaan tolpille anturat ja siihen sitten pystytetään verkko tarpeiden mukaan. Toinen vaihtoehto on hankkia tarvittava määrä koiratarha-elementtejä ja pystyttää tarha niistä. Helpon kasauksen ja monipuolisen muokattavuuden takia päädyimme hankkimaan aitaelementtejä
Tarha tuli osittain imeytyskentän päälle. Kuvassa näkyy vielä kanneton kaivon korotusrengas.
Elementiksi valikoitui 1.8 metriä korkea ja 2 m leveä kalterielementti. Elementtejä tuli yhteensä 14 kappaletta. Tarhan rakennuksessa hyödynnettiin autotallin sivua ja päätyä joista tuli yhdet seinät. Näin tarhasta saatiin vähintään riittävän kokoinen viiden ja tarvittaessa useammankin koiran asusteluun. L-muotoisen tarhan hyötynä on, että varjoisa paikka löytyy päivän jokaisena hetkenä. Tarhan sisäseinämää laitettiin kiertämään 30×30 pihalaatat, jotka estävät alitusyritykset. Pintamateriaalina on kuorikate.
Tarhaan totuttelu alkanut. Missään tilanteessa ei olla pakotettu koiria väkisin tarhaan, vaan se on kiva paikka, missä saa aina nameja ja rapsutuksia. Nopeasti lauma onkin alkanut viihtymään tarhassa, vaikka ovi olisi aukikin. Tarhan oven kautta kuljetaan pihan aitaukseen.
Tarvittaessa tarhaan saa jaettua kahdella lisäelementillä kaksiosaiseksi. Toistaiseksi tälle ei ole tarvetta, mutta se on otettu suunnittelussa huomioon.
Koirien tarhakäyttäytymistä seurataan satunnaisesti videokameran avulla.
Kun kävi selväksi, että lauma viihtyy yksin ollessa tarhassa päätettiin toteuttaa lisäsuunnitelma, eli puhkaista autotallin seinään reikä josta pääsee vapaasti kulkemaan autotalliin. Tallin ilmalämpöpumppu mahdollistaa koirien olon tarhassa myös talvikausina.
Luukuksi valikoitui PetSafen alumiinikehyksillä oleva luukku kokona Large.
Luukku koostuu kahdesta palasta, sisä ja ulkokehyksestä.
Ohessa pieni asennustarina luukun teosta:
Ensiksi etsitään seinästä mieleinen kohta luukulle. Koputtelemalla selviää runkopuiden sijainti.
Ulkoverhoilu asettaa pieniä vaatimuksia sijoitukselle, jotta kehyksistä saa siistin.
Kun paikka on löytynyt suoritetaan tarkat laskelmat. Tällä kertaa luukun kokoinen reikä ei riitä, koska seinän paksuus vaatii seinäkerrosten väliin tehtävän tunnelin.
Sitten vain rohkeasti reikää seinään.
Porauksen jälkeen tarkistetaan ulkopuolelta sijainti. Tässä vaiheessa tehdään tarvittavat sivuttaissuuntaiset korjaukset.
Ensimmäinen reikä oli hieman liikaa oikealla, uusi testi ja sitten sai kelvata. Viivoittimella leikkuumerkit seinään ja pistosaha esille. Reiän alareuna on 32cm lattiasta.
Sisältä käsin poistetaan verhoilulevy, höyrysulkumuovi ja eristys. Sitten siirrytään ulkohommiin.
Eristeet poistettu. Reiästä näkyy tuulensuojalevy.
Ulkoverhoilun ensimmäinen osa purettu.
Ja sirkkeli laulaa. Ulkoverhoilussa reikä ja esillä tuulensuojalevy.
Reikä valmis.
Seinän sisältö tarkemmassa syynissä.
Sisäpuolelle tehdään tuet, ettei vauhdilla ramppaavat koirat riko tunnelia.
Tunnelin pohjan tuki valmiina.
Tunnelin syvyydeksi tuli 26cm. Materiaalina käytettiin 12mm vesivaneria.
Tunneli ja sisäkehys paikallaan. Sehän näyttää jo valmiilta.
Ulkopuolelta tunneli tuli ulkoverhoilun korkeimman tason tasalle.
Lähellä valmista, kehykset ja luukku paikoillaan. Tunneli on ruuvattu karmeihin, jotta on varmasti tukevasti kiinni.
Ulkopuolelta luukku tuli sen verran korkealle, että tehtiin terassin hukkalaudoista pieni koroke. Tästä on helppo mennä sisälle. Jätettiin koroke päädyistä auki, joten sieltä löytyy koiralle mukavan ahdas piilopaikka.
Valmis luukku sisäpuolelta katsottuna.
Fiksuilta noutajilta meni luukunkäytön opiskeluun noin 5 minuuttia.
Muutaman päivän kokemuksella voisi todeta, että luukun lisäys oli hyvä idea. Yksinollessaan lauma liikkuu sujuvasti sisä ja ulkotilojen väliä ja lepäilee milloin missäkin. Yhteensä tarhassa on neliötä noin 140m2.
Vedet lämpenee ja vesipedot ovat päässeet elementtiinsä. Voi sitä iloa, kun pääsee polskimaan ja purkamaan patoutumia lämpimässä kevätsäässä. Ohessa klippi kesäisistä arkiaktiviteeteista, uiminen ja ylenpalttinen sinkoilu tuottaa ohjaajille päivittäisiä naurunpurkauksia. Tästä alkoikin pieni ”Living with Flatcoated Retrievers videoklippisarja, mitä olisi tarkoitus jatkaa sitä mukaa, kun materiaalia saadaan.
Flattienergiaa…! 😉
ps. Popista, Rudista ja Saagasta lisätty pari treenikuvaa omille sivuille.
Omakotitalo pihoineen on koiran, eritoten useamman koiran omistajalle suuri arjen helpotus. Kotona ollessa koirat saavat pyöriä pihamaalla tahtoessaan vaikka läpi päivän. Pelkkä piha ei vielä riitä siihen, vaan tarvitaan luotettava aita. Ennen syksyn sateita meidän pihalle valmistui noin 3500 neliön juoksutarha, jossa koirat viettävät suurimman osan päivästään isäntäväen ollessa paikalla.
Aidanteko on itsessään varsin helppoa työtä. Yksinkertaisuudessaan tarvitaan aitatolppia, aitaverkkoa ja sinkilöitä. Verkkoa meni 200m, tolppia 100kpl ja sinkilöitä reilu laatikollinen. Lisäksi työkaluiksi tarvitaan vähintään leka, vasara, linjalanka ja sivuleikkurit. Jos kohdalle sattuu kalliota tarvitaan lisäksi poravasara, kulmarautoja ja proppuja.
Tonttimme on pääasiassa hiekkaharjua, joten tolpiksi valikoitui 2m pitkät pyöreiksi sorvatut kyllästetyt aitatolpat. Tolpasta noin 50cm lyötiin maan sisään, näin aidasta tuli todella tukeva eikä tolpat notku vaikka pari-kolme koiraa hyppisi rivissä aitaa vasten. Tolppajakona käytettiin pääasiassa 4 metriä, hankalammissa paikoissa jouduttiin hieman soveltamaan tolppien paikkoja.
Parikymmentä ensimäistä tolppaa hakattiin lekalla, mutta homma oli sen verran vaivalloista että päädyin tilaamaan Agrimarketista tolppajuntan.
Tolppajuntta
Tämä aitatolppien lyöntiin suunniteltu laite oli todella kätevä ja aidan teko kävi yksinkin varsin mallikkaasti. Muutamassa kohdassa kallio nousi aivan pintaan, jolloin tietenkään perinteinen junttaaminen ei onnistunut. Porasin kallioon 8mm reiän joista roppasin kiinni kulmaraudan. Siihen ruuvaamalla aitatolppa. Tällaisella asennuksella tolppa on melko horjakka, mutta tiukkaan pingoitettu aitaverkko kyllä pitää tolpat linjassaan.
Noin 30 metriä aitaa jouduttiin tekemään puhtaalle kalliolle.
Kallion rei´ittämistä aitatolppaa varten.
Tolppa kalliossa
Jos aita tulee osittain metsään niinkuin meillä niin kannattaa ehdottomasti kiertää etukäteen pariin kertaan läpi aitalinja ja tarvittaessa ottaa käyttöön suunnitelma B, jos maasto tuntuu mahdottomalta. Aidan taivuttelu jyrkkiin maanmuodon vaihteluihin on varsin haastavaa. Linjalanka on ehdoton apu tolppia lyödessä.
Aita mukailee pääasiassa tontin rajoja.
Mietittiin pitkään sopivaa aidan korkeutta. Loppujenlopuksi päädyttiin tilaamaan Rautarantalasta 1,2m korkeaa sinkittyä verkkoa. Ensimmäisen talven jälkeen voi jälkiviisaana sanoa, että aidan korkeus on flatille melko sopiva. Yhtään aidan ylitystä ei havaittu korkeankaan hangen aikana. Toisaalta noutajilla ei suurempaa karkaamisviettiä olekkaan, jos ei nyt mitään todella kiinnostavaa näy aidan toisella puolella. Luonnollisesti mitä korkeampi – sen parempi. 1,2m korkea verkkorulla, jossa oli 50 metriä aitaa oli jo nyt metsässä varsin haastava liikuteltava. En uskalla edes kuvitella millaista taiteilua se olisi esimerkiksi 2m korkean aidan kanssa. 🙂
Kun metsäosuuden ”riista-aita” oli saatu tehtyä oli aika tehdä pihan julkisivupuolelle hieman enemmin silmälle ystävällinen lauta-aita. Myöskin portit sisäänkäynneille kuului to-do listaan. Tahdottiin pitää etupiha sellaisena, ettei autolla pihaan tullessa tarvitse olla availemassa portteja. Näin myös osan pihatöistä, autojen pesut yms pystyy tekemään ulkona ilman koirien avustamista.
Piha-aidan tolpat ovat 75×75 kyllästettyä jotka ovat 130cm maan pinnalla. Kaivoin jokaiselle tolpalle noin 50cm poteron ja ruuvasin juureen ristiin kakkosneloset jotka toimivat tolpan ankkureina. Tolpat tulivat noin 2m jaolla. Jokatoinen tolppa on kaivettu ja ankkuroitu maan sisään ja puolet on pelkästään lepää maata vasten. Näin saadaan tarvittaessa tehtyä pihalle kulku esimerkiksi kaivurille tai traktorille pelkästään aitaelementit poistamalla, tolpat saavat pysyä maassa.
Aitatolppa kaivettuna maahan.
Portin runko.
Portti kaivettuna maahan
Aita alkaa muodostumaan portin ympärille.
Mustat eivät ole ollenkaan tyytyväisiä vapauden rajoittamisesta. 🙂
Tolppien asennuksen jälkeen kiinnitettiin tolppiin kulmaraudoilla kaksi kappaletta poikkilautoja ja näihin ruuvattiin lopullinen aitalaudoitus. Lauta-aitaa tuli tässä vaiheessa noin 30 metriä. Ajallisesti sen tekemisessä meni lähes sama aika kuin 200 metriä verkkoaitaa. Vaikka työmäärä aidanteossa oli aika valtava niin valmis työ kiittää tekijäänsä. Aamulla ovea raottamalla saa lauman tarpeilleen, eikä tarvitse heti heräämisen jälkeen olla vetämässä tuulipukua niskaan. 😉
Tarha on hyvä lisä lauman ulkoilutukseen, mutta ei tietenkään korvaa päivittäistä lenkitystä.
Hieno matalalta paistava aurinko motivoi ottamaan kameran mukaan lenkkipolulle. Toisaalta kuvaaminen ilman minkäänlaista suunnitelmallisuutta on melkoista hakuammuntaa. Aina aika-ajoin etsimeen osuu kuitenkin mukavasti kevätauringossa makoileva koira. Mustan koiran kuvaus on kelissä kuin kelissä haaste niin kuvaajalle kuin kamerallekkin. Palataan tähän aiheeseen jossakin vaiheessa vähän laajemman jutun merkeissä.
Rudi
Popi
Milla
Ninja
Ninja
Ninja
Vanhempia kuvia löytyy kuvagalleriasta.
Joskus normaalin lenkkeilyn lisäksi on mukava harrastaa muutakin vauhdikasta liikuntaa koirien kanssa. Talven aikana päätimme hankkia Kickbike potkulaudan, jolla yhden koiran kanssa voi käydä heittämässä vähän pidempiä lenkkejä. Pikkuhiljaa tiet alkavat olla siinä kunnossa, että lautaan totuttelun voi aloittaa.
Kickbike koiravarustuksella: vetoadapteri, 2m joustolla oleva vetonaru sekä vetovaljaat.
Kuten aina koiran kanssa treenatessa alku on aina totuttelua ja uuteen juttuun perehtymistä. Jokaisella on omat temput ja niitä pitää yrittää tarpeen mukaan poistaa tai vaihtoehtoisesti hyviä toimintoja vahvistaa.
Ison tien vieressä lenkkeillessä vetovaljaiden lisäksi käytämme koiralla huomioliivejä.
Nyt treenit on käyty heittämässä Ninjan ja Millan kanssa. Siinä on kaksi vastakohtaa kuinka kickbiken kanssa voidaan kulkea. Ninjalle on turha kytkeä vetovaljaita, se ei vedä. Mieluummin normaalivaljaat ja Kickbiken vetoadapteri käännetään sivulle, jolloin koira kulkee rinnalla. Ninja onkin varsinainen mestari vauhdin seuraamisessa eikä lyhyt juoksutusnaru kiristy juuri missään vaiheessa.
Ninja ensimmäisellä koeajolla
Rämäpää Millalla taasen vauhtia riittää. Hommasta saatiin kiinni heti pihatieltä poistuttuamme ja meno on vähintäänkin lennokasta. Ensimmäisen kilometrin aikana ei juuri tarvinut vauhtia potkia vaan Milla purki suurimmat energiavarat laudan vetämiseen. Tämän jälkeen meno hieman rauhoittui, silti kokoajan pysyttiin vetopuolella ja potkuttelu oli helppoa Millan avustaessa kevyesti. Vaikka koira kestää pääasiassa vetopuolella on muistettava noutajalle lajinomainen riistavietti, eli koska tahansa saatetaan pysähtyä tai kääntyä johonkin suuntaan. Aina pitää olla valmiina reagoimaan äkillisiin liikeisiin.
Milla taukopaikalla
Tällä hetkellä metsäautoteillä on polvea myöten lunta, mutta kunhan kevät koittaa muuttuu potkuttelumaastotkin pääasiassa metsäreiteiksi. Asfaltti ei ole mikään hyvä juoksualusta ja treenin ohessa onkin syytä seurata koiraa ja anturoita säännöllisesti, ettei pääse käymään mitään ikäviä vahinkoja. Vaikka iloisena viilettävää koiraa on kuinka kiva seurata niin on muistettava pitää lenkit sopivan lyhyinä. Nuoret pojat pääsevät kokeilemaan Kickbikeä vasta, kun lonkat on kuvattu ja terveiksi todettu.
Kunhan Kickbikestä kertyy lisää kokemuksia niin kirjoitellaan siitä kokonaan oma esittelynsä. Tämä on tällä hetkellä harjoittelua kaikille, niin koirille kuin ohjaajillekkin. Ohessa vielä Millan tyylinäyte videon muodossa:
Talven lumisena aikana noutajien lajinomaiset treenit ovat olleet melkolailla paitsiossa. Odotellaan kevättä ja sitä, että metsissä olisi hieman vähemmin lunta kuin polvea myöten. Pieni tauko dameista aina aika-ajoin tekee muutenkin hyvää hiomattomille timanteille, pysyypähän palo työkaluihin yllä. Toki aina silloin tällöin lenkille päätyy joku noutoesine mukaan. Suorilla poluilla ja jäätyneillä ojapohjilla on hyvä treenata linja-ohjauksia. Houkutukset eksyä suoralta linjalta poikkeamiseen on pienemmät.
Juniorit Popi ja Rudi kävivät syksyllä koirakoulu Nuuskun rallytokon alkeet – kurssin. Itselleni laji oli ennen kurssia täysin vieras, mutta muutaman kerran ja nopean kehityksen kautta taisi pieni rallytoko kärpänen puraista. Laji on normaaliin tokoiluun verrattuna hieman rennompaa, silti erinomaisesti koiran ja ohjaajan yhteistyötä kehittävää treeniä.
Koirakoulu tarjoaa kurssin käyneille koirakoille mahdollisuutta käydä tekemässä pienryhmissä ratoja muutamana päivänä viikossa.
Lauantaina on tarjolla kaksi vuoroa peräjälkeen, näin tarjoitui mahdollisuus käyttää molemmat pojat yhden ohjaajan voimin treeneissä. Rata oli tehty ALO-luokan tauluilla jotka ovat juuri sopivia meidän tasolle.
Säyseä ja perusrauhallinen Rudi odottomassa vuoroaan.
Pääasiassa maaseudulla aikaa viettäville koirille rallytoko on paljon muutakin kuin radan suorittamista. Sosiaalinen siedätys on vähintään yhtä oleellisessa roolissa kuin esteiden suoritus. Tällä kertaa molemmilla tunneilla oli häiriötä aiheuttamassa kaksi muuta koirakkoa. Muiden tehdessä rataa me harjoittelimme rauhoittumista.
Popi rentoutuu.
Erityisesti Popille rauhoittuminen on ollut aina haaste. Pyöritään hyöritään ja käydään älyttömillä kierroksilla, jos ollaan paikallaan niin vähintään ölistään. Tämä kierroksilla käyminen heijastuu sitten suoritukseenkin, kaikki vauhdikas onnistuu hienosti, mutta rauhalliset liikkeet vaativat kovaa treeniä.
Tällä kertaa rauhoittuminen edistyi leijonan askeleen eteenpäin. Tähän mennessä maahanmeno ei ole ollut Popille mikään kauhean mieluisa liike. Siellä ollaan juuri se aika mikä vaaditaan, sitten alkaa pyöriminen. Parin kuukauden tauon jälkeen maassa-oloa ollaan selkeästi prosessoitu kovasti ja nyt siellä maltettiin säännöllisellä palkkauksella olla lähes kaikki odottelut. Ja mikä ero koiran käyttäytymisessä! Maataan ja ollaan kontaktissa, upeaa! Kierroksetkaan eivät enää odotellessa noussut samalla kuin aikaisemmin ja radalle starttiruutuun tepasteli rennosti kontaktissa kävelevä koira. Hienoa nähdä, että edistymistä tapahtuu, tämä jos mikä motivoi.
Suurimpia haasteita radalla tuntuu olevan tällä hetkellä ohjaajan hihnatyöskentely. Koira on suorittaessa kytkettynä ja joissakin liikkeissä hihnan pujoittelu on varsin haastavaa.
Hieno laji, suositelen tutustumaan!