Ei enää kuulu huuto – ei jatkuva tassujen tepsuttelu.
Pannat lähtöjärjestyksessä. Ensiksi lähti keltainen…
Voikohan tähän hiljaisuuteen tottua? Vain kaksi pentua vastassa, kun aamulla herää. Ehkä parit sanomalehtien vaihdot, ruuan tarjoilu ja pääsekin aamukahvin keittoon. 2 viikkoa sitten tästä vain pystyi haaveilemaan, aamutoimet koirien kanssa haukkasi sen pari tuntia. Kotona on vielä tummansininen poika ja pannaton tyttö. Poika lähtee maailmalle perjantaina jonka jälkeen tyttö jääkin yksin viettämään pennun elämää. Sijoituspaikka peruuntui ja tyttö etsii vielä hyvää harrastavaa yhteisomistuskotia.
Pennut kasvavat mahdottomalla vauhdilla, kordinaatiokyky kehittyy ja vauhti on huimaa. Kotona olevat pennut ovat pääseet käymään viettämässä yön Juhon työpaikalla, samalla luonnollisesti tuli taas totuteltua autokyytiinkin. Satun ollessa työasioissa koulutuksessa ei pentuja raaskinut jättää 11 tunniksi kotiin. Onneksi tällainen järjestely oli mahdollinen. 🙂
Yö meni hienosti. Iltaruuan jälkeen pennut nukkuivat aamuun asti. Uusi ympäristö ei vaikuttanut ruokahaluun eikä myöskään uniin. Sopeutuvia kavereita! 🙂
Oman lauman kanssa ollaan päästy treenauksen makuun oikein huolella. Homma luistaa ja harjotteita on ilo tehdä, nyt kun malttaisi pitää pään kylmänä ja edetä hitaasti ja rauhallisesti. Jotenkin sitä aina innostuu haukkaamaan liian ison palan kakkua… sitten otetaan takapakkia ja ihmetellään miksi yhteistyö ei toimi. Huomaa, että pentujen haukkaama aika on tietyllä tavalla tehnyt hyvää. Isoilla mielyttämisenhalu on tällähetkellä aivan älytön. Luonnollisesti se näkyy myös työskentelyssä positiivisesti.
Popi
Luca, 8v ,poseeraa.
Iltalenkin ryhmäkuva.
Thanks Madeline. As a BONI sutdent (that’s au0;Bre2ko8t Novel Intensive Workshop 2.0) you’ve already been exposed to some of the new tools in “Writing 21st Century Fiction”. I’ll be keen to see how they’ve worked for you.Like? 0