Taas hienoja tuloksia kasvattien osalta, onpa kiva saada näitä iloisia uutisia! Ei voi kuin todeta että onpa ollut hieno kevät!

*Ninjatähden Black Heaven ”Saaga” pyörähti Lahden ryhmänäyttelyssä äitienpäivänä 8.5. Tuomarina Rainer Vuorinen. Tuloksena NUO ERI1, SA, PN1, SERT, VSP! Saagan toinen näyttely, ja toinen SERTI! Mitäpä sitä useammin juoksemaan.. 😉 Onnea Inkeri ja perhe! Kiva että pääsin handlaamaan!

*Ninjatähden Little Wolf  ”Luna” pääsi korkkaamaan valiokehät samassa näyttelyssä, tuloksena VAL ERI1, SA, PN-2!

 

Saaga

Saaga

*14.5. Mikkeli RN: Ninjatähden Black Swan ”Siina”  NUO ERI1. Tuomarina Jaana Hartus.

Keskenkasvuiselle tytölle bikinikunnossa hyvä suoritus! Hienoa Johanna, että uskaltauduit itse kehiin! Siitä se lähtee!

 

*Ninjatähden Black Unique ”Ilona” sitten näyttääkin, mistä on ”dual purpose” koirat tehty… 😉

8.5. Loviisa RN: NUO ERI1, SA, PN4, tuomari Kirsi Nieminen

14.5. Hauho NOME B ALO2, tuomari Mika Lappalainen.

15.5. Mynämäki KR: NUO ERI1, SA, PN-1, SERT, VSP! Tuomari Marko Lepasaar.

ONNEA Team Kauppinen-Suhonen!! 😉

Ilona

Ilona

 

Kennel Ninjatähteen saatiin uusi valio, kun sijoitusnarttuni Ninjatähden Little Wolf ”Luna” valioitui Valkealan näyttelyssä 24.4.16. Tuloksena KÄY ERI1, SA, PN-2, SERT–> FI MVA. Tuomari Maija Sylgren.

Oli vielä hienoa päästä itse esittämään tämä vauhdikas tyttönen tärkeällä hetkellä! Onnea Sanna ja Luna, ja KIITOS!

Luna 24.4.16 FI MVA

Luna 24.4.16 FI MVA (foto Mira Kakko-Heinonen)

Samaisessa  Valkealan näyttelyssä myös Ninja mamma esiintyi ensimmäistä kertaa veteraanina, ollen PN-3, ROP VET! Mihin tämä aika meneekään…? Toivottavasti tämä super vetsku pysyy näin hyvässä kunnossa vielä pitkään!!

Kvicksans Heaven Can Wait "Ninja" ROP VET

Kvicksans Heaven Can Wait ”Ninja” ROP VET

 

Vappuaattona oli sitten Tampereen KV näyttely, ja siellä Ninjatähtiä edusti Ninjatähden Black Unique ”Ilona”, hienosti NUO ERI1, SA, PN-3, SERT! Tuomari Juha Putkonen.

Onnea Kauppisen perheelle myös Ilonan SERTItilin avauksesta!!

Ilona TampereKV 30.4.16

Ilona TampereKV 30.4.16

Omakotitalo pihoineen on koiran, eritoten useamman koiran omistajalle suuri arjen helpotus. Kotona ollessa koirat saavat pyöriä pihamaalla tahtoessaan vaikka läpi päivän. Pelkkä piha ei vielä riitä siihen,  vaan tarvitaan luotettava aita. Ennen syksyn sateita meidän pihalle valmistui noin 3500 neliön juoksutarha, jossa koirat viettävät suurimman osan päivästään isäntäväen ollessa paikalla.

talonedustaa

Aidanteko on itsessään varsin helppoa työtä. Yksinkertaisuudessaan tarvitaan aitatolppia, aitaverkkoa ja sinkilöitä. Verkkoa meni 200m, tolppia 100kpl ja sinkilöitä reilu laatikollinen. Lisäksi työkaluiksi tarvitaan vähintään leka, vasara, linjalanka ja sivuleikkurit. Jos kohdalle sattuu kalliota tarvitaan lisäksi poravasara, kulmarautoja ja proppuja.

Tonttimme on pääasiassa hiekkaharjua, joten tolpiksi valikoitui 2m pitkät pyöreiksi sorvatut kyllästetyt aitatolpat. Tolpasta noin 50cm lyötiin maan sisään, näin aidasta tuli todella tukeva eikä tolpat notku vaikka pari-kolme koiraa hyppisi rivissä aitaa vasten. Tolppajakona käytettiin pääasiassa 4 metriä, hankalammissa paikoissa jouduttiin hieman soveltamaan tolppien paikkoja.

Parikymmentä ensimäistä tolppaa hakattiin lekalla, mutta homma oli sen verran vaivalloista että päädyin tilaamaan Agrimarketista tolppajuntan.

Tolppajuntta

Tolppajuntta

Tämä aitatolppien lyöntiin suunniteltu laite oli todella kätevä ja aidan teko kävi yksinkin varsin mallikkaasti. Muutamassa kohdassa kallio nousi aivan pintaan, jolloin tietenkään perinteinen junttaaminen ei onnistunut. Porasin kallioon 8mm reiän joista roppasin kiinni kulmaraudan. Siihen ruuvaamalla aitatolppa. Tällaisella asennuksella tolppa on melko horjakka, mutta tiukkaan pingoitettu aitaverkko kyllä pitää tolpat linjassaan.

kallioaita

Noin 30 metriä aitaa jouduttiin tekemään puhtaalle kalliolle.

roppausta

Kallion rei´ittämistä aitatolppaa varten.

Tolppa kalliossa

Tolppa kalliossa

Jos aita tulee osittain metsään niinkuin meillä niin kannattaa ehdottomasti kiertää etukäteen pariin kertaan läpi aitalinja ja tarvittaessa ottaa käyttöön suunnitelma B, jos maasto tuntuu mahdottomalta. Aidan taivuttelu jyrkkiin maanmuodon vaihteluihin on varsin haastavaa. Linjalanka on ehdoton apu tolppia lyödessä.

metsassa

Aita mukailee pääasiassa tontin rajoja.

Mietittiin pitkään sopivaa aidan korkeutta. Loppujenlopuksi päädyttiin tilaamaan Rautarantalasta 1,2m korkeaa sinkittyä verkkoa. Ensimmäisen talven jälkeen voi jälkiviisaana sanoa, että aidan korkeus on flatille melko sopiva. Yhtään aidan ylitystä ei havaittu korkeankaan hangen aikana. Toisaalta noutajilla ei suurempaa karkaamisviettiä olekkaan, jos ei nyt mitään todella kiinnostavaa näy aidan toisella puolella. Luonnollisesti mitä korkeampi – sen parempi. 1,2m korkea verkkorulla, jossa oli 50 metriä aitaa oli jo nyt metsässä varsin haastava liikuteltava. En uskalla edes kuvitella millaista taiteilua se olisi esimerkiksi 2m korkean aidan kanssa. 🙂

Kun metsäosuuden ”riista-aita” oli saatu tehtyä oli aika tehdä pihan julkisivupuolelle hieman enemmin silmälle ystävällinen lauta-aita. Myöskin portit sisäänkäynneille kuului to-do listaan.  Tahdottiin pitää etupiha sellaisena, ettei autolla pihaan tullessa tarvitse olla availemassa portteja. Näin myös osan pihatöistä, autojen pesut yms pystyy tekemään ulkona ilman koirien avustamista.

Piha-aidan tolpat ovat 75×75 kyllästettyä jotka ovat 130cm maan pinnalla. Kaivoin jokaiselle tolpalle noin 50cm poteron ja ruuvasin juureen ristiin kakkosneloset jotka toimivat tolpan ankkureina. Tolpat tulivat noin 2m jaolla. Jokatoinen tolppa on kaivettu ja ankkuroitu maan sisään ja puolet on pelkästään lepää maata vasten. Näin saadaan tarvittaessa tehtyä pihalle kulku esimerkiksi kaivurille tai traktorille pelkästään aitaelementit poistamalla, tolpat saavat pysyä maassa.

Aitatolppa kaivettuna maahan.

Aitatolppa kaivettuna maahan.

Portin runko.

Portin runko.

Portti kaivettuna maahan

Portti kaivettuna maahan

Aita alkaa muodostumaan portin ympärille.

Aita alkaa muodostumaan portin ympärille.

Mustat eivät ole ollenkaan tyytyväisiä vapauden rajoittamisesta. :)

Mustat eivät ole ollenkaan tyytyväisiä vapauden rajoittamisesta. 🙂

Tolppien asennuksen jälkeen kiinnitettiin tolppiin kulmaraudoilla kaksi kappaletta poikkilautoja ja näihin ruuvattiin lopullinen aitalaudoitus. Lauta-aitaa tuli tässä vaiheessa noin 30 metriä. Ajallisesti sen tekemisessä meni lähes sama aika kuin 200 metriä verkkoaitaa. Vaikka työmäärä aidanteossa oli aika valtava niin valmis työ kiittää tekijäänsä. Aamulla ovea raottamalla saa lauman tarpeilleen, eikä tarvitse heti heräämisen jälkeen olla vetämässä tuulipukua niskaan. 😉

Tarha on hyvä lisä lauman ulkoilutukseen, mutta ei tietenkään korvaa päivittäistä lenkitystä.

Kauan odotettu Thaimaan loma on nyt vietetty ja paluu arkeen alkanut. Itsellä se ei niin ruusuisesti alkanut, kun ensimmäinen viikko on tässä vietetty pikku flunssassa ja kuumeessa… Ehkä se elimistö vastustelee kotiinpaluuta tai jotain… 😉 Kohteena tällä kertaa oli Koh Lanta, ja matkalla mukana oli myös ystäväpariskunta, sekä kasvatinomistajat Lilli ja Antti. Meillä oli niin kivaa ja rentouttavaa, ja nyt jos koskaan tuntui siltä, että loma tuli todellakin tarpeeseen.

Matkailu todellakin avartaa, ja Suomen niin hektiseen ja suorituspainotteiseen menoon verrattuna Thaimaan rennonletkeä meno tekee todella hyvää. Siellä vaan asiat otetaan rennommin, mutta silti työt tehdään ja hommat hoituu. On niin kaukana siitä omasta arjesta, että on vain pakko relata ja ihmetellä kovin erilaista, ja kaunista luontoa ja nautiskella. Itselle tämä oli jo neljäs kerta Thaimassa, ja joskus on tullut mieleen, että voisi ehkä maatakin vaihtaa, mutta kerran siellä käynyt palaa näköjään aina takaisin… Mielestäni siellä hinta-, laatusuhde kohtaa hyvin, ja siellä on turvallista olla ja liikkua, vaikka yksinkin, niin arvostan sitä paljon. Ehkä Thaimaa ja Koh Lanta ansaitsee ihan oman artikkelin kuvineen jossain vaiheessa.

Kradan

Kradan

 

Hotellimme toinen uima-allas merinäkymällä...

Hotellimme toinen uima-allas merinäkymällä…

Thaimaan auringonlaskuun kantautui vielä pääsiäisenä sitten loistouutisia. Omista koirita Rudi ja Luca kävivät Imatran KV näyttelyssä, ja siellä piipahti myös kasvatit Siina ja Saaga. Black-pentue siirtyi ikänsä puolesta maaliskuussa nuorten luokkaan, ja mahdollisuus kilpailla Cacibeista tuli sen myötä. Rudihan sitten räjäytti potin, saaden Vara-Cacibin, joka muuttuu Cacibiksi, kun sen saanut koira oli jo Kansainvälinen muotovalio. Isoimman yllätyksen järjesti kuitenkin ehkä Saaga, joka oli ihan ensimmäisessä näyttelyssään, ja heti napsahti SERTI!! Aivan uskomatonta! Tässä vielä kaikki tulokset:

IMATRA KV 27.3.16, tuomari Panos Demetriou, Kypros

*Ninjatähden Black Smoke ”Rudi” NUO ERI 1, SA, PU-3, VARASERT, VACA –>CACIB

*N. Black Heaven ”Saaga” NUO ERI1, SA, PN-3, SERT

*N. Black Swan ”Siina” NUO ERI2

*Metsävirnan Kentuckian Wolf ”Luca” VAL ERI

Rudi ja ruusukkeet

Rudi ja ruusukkeet

 

Saaga ja SERTI

Saaga ja SERTI

Loppuun vielä haluan kiittää kaikkia koiranhoitajia ja näyttelyssä niitä esittäneitä! Ei ole helppoa saada isoa laumaa hoitoon lomien ajaksi, ja nyt se onnistui tosi kivasti. Rudi oli Saagan luona, Inkerille kiitos hoidosta, ja näyttelyyn kuskaamisesta! Samoin Helille kiitos Metsävirnan kenneliin Lucan hoidosta ja näyttelyyn viemisestä. Isokiitos Tarulle ja Tomille, jotka pitivät täällä kotia pystyssä, ja hoitivat samalla Popin, Millan ja Ninjan. Ihana rentoutua lomalla, kun on luotettavia ja auttavaisia, ihania ystäviä!! <3

Hieno matalalta paistava aurinko motivoi ottamaan kameran mukaan lenkkipolulle. Toisaalta kuvaaminen ilman minkäänlaista suunnitelmallisuutta on melkoista hakuammuntaa. Aina aika-ajoin etsimeen osuu kuitenkin mukavasti kevätauringossa makoileva koira. Mustan koiran kuvaus on kelissä kuin kelissä haaste niin kuvaajalle kuin kamerallekkin. Palataan tähän aiheeseen jossakin vaiheessa vähän laajemman jutun merkeissä.

Rudi

Rudi

Popi

Popi

Milla

Milla

Ninja

Ninja

Ninja

Ninja

Ninja

Ninja

Vanhempia kuvia löytyy kuvagalleriasta.

Joskus normaalin lenkkeilyn lisäksi on mukava harrastaa muutakin vauhdikasta liikuntaa koirien kanssa. Talven aikana päätimme hankkia Kickbike potkulaudan, jolla yhden koiran kanssa voi käydä heittämässä vähän pidempiä lenkkejä. Pikkuhiljaa tiet alkavat olla siinä kunnossa, että lautaan totuttelun voi aloittaa.

image

Kickbike koiravarustuksella: vetoadapteri, 2m joustolla oleva vetonaru sekä vetovaljaat.

Kuten aina koiran kanssa treenatessa alku on aina totuttelua ja uuteen juttuun perehtymistä. Jokaisella on omat temput ja niitä pitää yrittää tarpeen mukaan poistaa tai vaihtoehtoisesti hyviä toimintoja vahvistaa.

Ison tien vieressä lenkkeillessä vetovaljaiden lisäksi käytämme koiralla huomioliivejä.

Ison tien vieressä lenkkeillessä vetovaljaiden lisäksi käytämme koiralla huomioliivejä.

Nyt treenit on käyty heittämässä Ninjan ja Millan kanssa. Siinä on kaksi vastakohtaa kuinka kickbiken kanssa voidaan kulkea. Ninjalle on turha kytkeä vetovaljaita, se ei vedä. Mieluummin normaalivaljaat ja Kickbiken vetoadapteri käännetään sivulle, jolloin koira kulkee rinnalla. Ninja onkin varsinainen mestari vauhdin seuraamisessa eikä lyhyt juoksutusnaru kiristy juuri missään vaiheessa.

Ninja ensimmäisellä koeajolla

Ninja ensimmäisellä koeajolla

Rämäpää Millalla taasen vauhtia riittää. Hommasta saatiin kiinni heti pihatieltä poistuttuamme ja meno on vähintäänkin lennokasta. Ensimmäisen kilometrin aikana ei juuri tarvinut vauhtia potkia vaan Milla purki suurimmat energiavarat laudan vetämiseen. Tämän jälkeen meno hieman rauhoittui, silti kokoajan pysyttiin vetopuolella ja potkuttelu oli helppoa Millan avustaessa kevyesti. Vaikka koira kestää pääasiassa vetopuolella on muistettava noutajalle lajinomainen riistavietti, eli koska tahansa saatetaan pysähtyä tai kääntyä johonkin suuntaan. Aina pitää olla valmiina reagoimaan äkillisiin liikeisiin.

Milla taukopaikalla

Milla taukopaikalla

Tällä hetkellä metsäautoteillä on polvea myöten lunta, mutta kunhan kevät koittaa muuttuu potkuttelumaastotkin pääasiassa metsäreiteiksi. Asfaltti ei ole mikään hyvä juoksualusta ja treenin ohessa onkin syytä seurata koiraa ja anturoita säännöllisesti, ettei pääse käymään mitään ikäviä vahinkoja. Vaikka iloisena viilettävää koiraa on kuinka kiva seurata niin on muistettava pitää lenkit sopivan lyhyinä. Nuoret pojat pääsevät kokeilemaan Kickbikeä vasta, kun lonkat on kuvattu ja terveiksi todettu.

Kunhan Kickbikestä kertyy lisää kokemuksia niin kirjoitellaan siitä kokonaan oma esittelynsä. Tämä on tällä hetkellä harjoittelua kaikille, niin koirille kuin ohjaajillekkin. Ohessa vielä Millan tyylinäyte videon muodossa:

Talven lumisena aikana noutajien lajinomaiset treenit ovat olleet melkolailla paitsiossa. Odotellaan kevättä ja sitä, että metsissä olisi hieman vähemmin lunta kuin polvea myöten. Pieni tauko dameista aina aika-ajoin tekee muutenkin hyvää hiomattomille timanteille, pysyypähän palo työkaluihin yllä. Toki aina silloin tällöin lenkille päätyy joku noutoesine mukaan. Suorilla poluilla ja jäätyneillä ojapohjilla on hyvä treenata linja-ohjauksia. Houkutukset eksyä suoralta linjalta poikkeamiseen on pienemmät.

iPhonen kuvat 1645

Juniorit Popi ja Rudi kävivät syksyllä koirakoulu Nuuskun rallytokon alkeet – kurssin. Itselleni laji oli ennen kurssia täysin vieras, mutta muutaman kerran ja nopean kehityksen kautta taisi pieni rallytoko kärpänen puraista. Laji on normaaliin tokoiluun verrattuna hieman rennompaa, silti erinomaisesti koiran ja ohjaajan yhteistyötä kehittävää treeniä.

Koirakoulu tarjoaa kurssin käyneille koirakoille mahdollisuutta käydä tekemässä pienryhmissä ratoja muutamana päivänä viikossa.

iPhonen kuvat 1676_ver2

Lauantaina on tarjolla kaksi vuoroa peräjälkeen, näin tarjoitui mahdollisuus käyttää molemmat pojat yhden ohjaajan voimin treeneissä. Rata oli tehty ALO-luokan tauluilla jotka ovat juuri sopivia meidän tasolle.

Säyseä ja perusrauhallinen Rudi odottomassa vuoroaan.

Säyseä ja perusrauhallinen Rudi odottomassa vuoroaan.

Pääasiassa maaseudulla aikaa viettäville koirille rallytoko on paljon muutakin kuin radan suorittamista. Sosiaalinen siedätys on vähintään yhtä oleellisessa roolissa kuin esteiden suoritus. Tällä kertaa molemmilla tunneilla oli häiriötä aiheuttamassa kaksi muuta koirakkoa. Muiden tehdessä rataa me harjoittelimme rauhoittumista.

Popi rentoutuu.

Popi rentoutuu.

Erityisesti Popille rauhoittuminen on ollut aina haaste. Pyöritään hyöritään ja käydään älyttömillä kierroksilla, jos ollaan paikallaan niin vähintään ölistään. Tämä kierroksilla käyminen heijastuu sitten suoritukseenkin, kaikki vauhdikas onnistuu hienosti, mutta rauhalliset liikkeet vaativat kovaa treeniä.

Tällä kertaa rauhoittuminen edistyi leijonan askeleen eteenpäin. Tähän mennessä maahanmeno ei ole ollut Popille mikään kauhean mieluisa liike. Siellä ollaan juuri se aika mikä vaaditaan, sitten alkaa pyöriminen. Parin kuukauden tauon jälkeen maassa-oloa ollaan selkeästi prosessoitu kovasti ja nyt siellä maltettiin säännöllisellä palkkauksella olla lähes kaikki odottelut. Ja mikä ero koiran käyttäytymisessä! Maataan ja ollaan kontaktissa, upeaa! Kierroksetkaan eivät enää odotellessa noussut samalla kuin aikaisemmin ja radalle starttiruutuun tepasteli rennosti kontaktissa kävelevä koira. Hienoa nähdä, että edistymistä tapahtuu, tämä jos mikä motivoi.

iPhonen kuvat 1670

Suurimpia haasteita radalla tuntuu olevan tällä hetkellä ohjaajan hihnatyöskentely. Koira on suorittaessa kytkettynä ja joissakin liikkeissä hihnan pujoittelu on varsin haastavaa.

Hieno laji, suositelen tutustumaan!

Nartun juoksut sekoittavat uroskoirien päät. Ulvontaa ja vouhkaamista riittää viikon verran. Todella ”rentouttavaa” aikaa laumassa. 🙄 Juoksujen jälkeen poikien käytös palautuu nopeasti normaaliksi. Sitten onkin nartun aika alkaa omat touhunsa. Vaikka astumista ei tapahdu, alkaa valeraskaus kummittelemaan takaraivossa.IMG_7681

Tällä kertaa vuorossa Ninja. Täytyyhän pesä tehdä, kerta pennut syntyy kohta. Mamma raukka päättänyt tehdä kolonsa terassin alle ja sinnehän sitä jumiin jäätiin.
IMG_7683Mielenkiintoista nähdä millaiset kraaterit keväällä laudoituksen alta löytyy. 😉

Viiden suurehkon koiran kuljettaminen kumipyörillä on omanlaisensa haaste. Normaalin farmarin takakontti on sopiva 2-3 noutajalle, useamman kaverin kuljettamiseen tilaa on auttamattomasti liian vähän. Lattiatilaa pitää olla vähintään sen verran, että jokainen koira mahtuu makailemaan mukavasti.

IMG_0494

Rudi ja Popi 6kk Skoda Octavian kontissa.

Meidän lauman logistiset ongelmat on ratkaistu rakentamalla toisesta farmarista pakettiauto. Takapenkit on kaadettu ja yhtenäistä tasaista takatilaa on etupenkeistä takaluukkuun asti.

Lucalla on kontissa lokoisat oltavat.

Lucalla on kontissa lokoisat oltavat.

image

Viisi, jopa kuusikin koiraa mahtuu kyytiin ongelmitta, ja tilavassa kontissa on lokoisat oltavat. Etupenkkien takana on asianmukainen verkko, jottei kaverit tule avustamaan ohjauksessa. Pienenä miinuksena muutoskatsastuksessa on, että auto vaihtuu kaksipaikkaiseksi ja nopeusrajoitus on 80km/h. Muutoskatsastus ei ole välttämätön, mutta näin saadaan hieman edullisemmat käyttömaksut.

11998929_10200948584993026_4465581494513422323_n

Flatcoated Retriever Limousine

IMG_7420

Mercedes Benz E W210 muunnettuna pakettiautoksi.

Eritoten usean koiran kanssa on tärkeää, että koirilla on selkeät pelisäännöt kontissa olemisessa. Vaikka takakontti avataan, niin kontista ei poistuta ilman lupaa. Pitää olla myös mahdollista, että kontista voidaan esimerkiksi treenitilanteessa ottaa vain yksi koira, ja muut odottavat kiltisti vuoroaan. Tästä säännöstä ei jousteta milliäkään, ja tämän koiramme ovatkin oppineet varsin hyvin.

image

Auto on koirille mieluisa paikka, ja erityisesti Luca tykkää makailla pihalla avoinna olevassa kontissa, vaikka ei oltaisi menossa minnekkään. Aina kun mahdollista, otamme kuitenkin lauman mukaan katselemaan kaupungin vilinää ja ihmisiä. Niitä maalaiskoirat eivät näe koskaan liikaa.

Kun autoilu on mieluisaa, ei sinne tarvitse juuri houkutella. 😉

Mikäpä sen mukavampaa, kuin luminen kaunis maisema, ja koirien kanssa ulkoilu… Tykätään koko porukka samoilla metsissä, kaukana maanteistä ja valmiista lenkkipoluista. Nautimme hiljaisuudesta ja siitä, että tarkkaa päämäärää ei aina välttämättä ole, yrittää vain olla eksymättä… 😉

Mutta, kun lämpötila on nollan tuntumassa, ja lunta on reilusti, alkaa koirat muuttumaan lumipalloiksi… Ensin on pieni pallo jalkakarvoissa, mutta sen koko ajan kasvaessa, karvakorvat kirmaavat kohta varsinaiset jalkapallot jalkojen välissä. Tottahan se ärsyttää, kun ihoa kiristää ja vauhtia haittaavat ylimääräiset punnukset… Siinä sitten osa lenkistä menee pallojen nyppimiseen, ja painajainen onkin valmis, jos joukossa on vielä näyttelyihin ilmoitettu koira, joka uhkaa nyppiä itseltään puolet hapsuista…

Popi muuttumassa lumipalloksi

Popi muuttumassa lumipalloksi

Olisipa kiva kuulla tähän ongelmaan joku ratkaisu. Ylimääräisten hapsutusten saksimista on kokeiltu, ja tänään suihkutin pitkästä aikaa hapsuihin tuotetta, jonka PITÄISI estää lumipallojen muodostuminen, ja suojata tassuja muutenkin lumelta, jäältä, tiesuolalta ym… Nooh, tuo lopputulos kertonee kaiken tuotteen toimimisesta… Mystistä on myös se, että onko karvan laaduissa paljonkin eroja. Rudi loikki hangessa siinä missä muutkin, mutta ei sitä pallot haitanneet, hapsuihin oli tarttunut vain pieni hassu nokare. Velipoika oli ylimääräisen painolastin kanssa aivan pulassa, ja sen ilme oli välillä sellainen, että ”pliis, tee nyt näille jotakin!” Luca ja Ninja keräävät myös kainaloita myöten kunnon painolastit matkaansa, kun Milla taas kärsii vain takapuolen hapsuissa kasvavista pallukoista. Sen menoa tosin ei ylimääräiset puntit juurikaan haittaa, ja sen vauhdissa ne tuntuvat välillä irtoavakin ihan itsestään… 😀

WP_20160225_010

Mot klumpbildning…

No hankihyppelyt tuli kuitenkin tehtyä, ja lopputuloksena oli neljä kiltisti suihkun alla istuvaa koiraa, joilta lämpimällä vedellä sulatin pallot pois. Olisihan se kyllä äärimmäisen kivaa, jos muuten puhtaita koiria ei tarvitsisi suihkun kautta käyttää, sitä kun kevään ja syksyn rapakelien aikaan saa tehdä ihan riittävästi. Onnelliset, uupuneet koirat köllöttelevät nyt kuitenkin vieressä, niin ehkä se kaikki vaiva on kuitenkin tämän arvoista.