Tänään nautiskeltiin auringon säteistä lähes aamusta iltaan. Kirpakka pakkanenkaan ei vauhtia hidastanut, kun aurinko antoi voimia vaellella pitkin metsäpolkuja. Tätä herkkua onkin luvassa ennusteiden mukaan lähes viikko. Tuleeko kesä sittenkin? 🙂

Rudi

Ninja

Tammikuu on mennyt blogin osalta liian rauhallisella tahdilla. Kiire on aina hyvä tekosyy mihin vedota. Käytetään siis sitä. 🙂

Päivät pitenee ja jo työpäivän jälkeenkin kerkeää pieniä treenejä tekemään. Lähes lumettomat metsät mahdollistavat melkein kesää vastaavat treenikuviot. Alkuvuosi onkin mennyt vanhojen opittujen liikkeiden takaisin muistelulla, niin ohjaajien kuin koirien osalta. Treenikärpänen on taas puraissut ja kunhan päivät vielä pitenee niin uskon, että homma vaan aktivoituu entistä enemmin.

Rudi aamulenkillä

Kamera on kulkenut matkassa päivittäin. Juho on perustanut Facebookiin oman kuvasivuston J. Pajari Photography, tervetuloa seuraamaan. Myös tänne tulemme ahkerasti lisäämään kuvia. Olemmekin asettaneet minimiksi vähintään yhden kuvan viikossa. 🙂

Luca

Milla

Vuoden vaihteen jälkeen iskenyt kova pakkasjakso piti lauman ja huoltojoukot tiukasti sisätiloissa. Lenkillä kyllä käytiin, mutta aika minimiin meni liikunta. Ja sen kyllä huomasi. 😀

Vihdoin pakkaset hellitti ja pitkästä aikaa tarttui kamerakin mukaan talviselle metsälenkille. Kovan pakkasjakson jälkeen uskaltauduttiin jo tarkastamaan lähilammen jäätilannekkin. Jospa ensi viikolla alotettaisiin särkien pilkkiminen, jotta saadaan keitetty kala lisättyä mustien ruokavalioon. 🙂

Ninja

Milla

”Lähellä” – vihjeen treenausta.

Luca

Tiimikuva. 🙂

Joulukiireiden lomassa jäi kokonaan blogipäivitykset. Siispä ne tulee nyt hieman jälkijunassa. 🙂

Lauma on pariin otteeseen käynyt pienissä kuvauksissa autotallistudiossa ja tässä vähän aikaansaannoksia.

Oikein hyvää tulevaa vuotta 2017 toivoo team Ninjatähti! 🙂

Milla

Rudi

Rudi

Ninja

Pitkästä aikaa blogin äärellä… Paljon on tapahtunut sitten viime päivityksen. Syksyn uupumus on vähän painanut, eikä ole oikein töiden jälkeen jaksanut koneen äärellä istua. Koirien kanssa on kuitenkin touhuttu, sen mitä on ehditty, eli perusarki on rullannut entiseen malliin.

Rudin kanssa saatiin kunnialla NoseWork kurssi päätökseen. Nyt on ollut vähän pakon sanelemaa taukoa, kun Ninja aloitti juoksut, eikä nenän käyttö juuri kiinosta, paitsi mutsin takapuolta kohti… 😀 Milla taas ehdittiin tässä välissä sterkata, ja se toipui leikkauksesta hyvin, ja on taas normaali oma itsensä. Kyllä siinäkin oma huolehtimisensa oli, kun vahti Millan toipumista.. Mutta onpahan pojilla nyt helpompaa, kun vain yksi koira kotona, jolla juoksut…

Rudi nuuskuttelee..

Nyt kun miettii aikaa taaksepäin, niin onhan tässä ollut menoa ja meininkiä siitä asti, kun Luna muutti meille synnytyshommiin, eli sieltä heinäkuun lopulta… Sitten tuli pennut ja 24/7 toiminta niiden kanssa, sitten pennut lähti ja jäi Miisa, jolle etsittiin pitkään sitä oikeaa kotia, ja se MELKEIN jäi jo meille. Niin lupaava ja ihana se oli… <3 Mutta järki sanoi, ettei nyt ole pennun aika, vaan hengähdystauon, vähemmän stressiä ja ihan perusarkea omien koirien kanssa. Ehkä se pennun aika tulee sitten joskus myöhemmin vielä.. Millan sterkkaus painoi päälle, ja omat koirat jäivät pakosti vähemmälle huomiolle pentujen, ja Miisan myötä. Miisa sai onneksi sitten ihanan kodin Vantaalta, ja on sopeutunut siihen perheeseen paremmin kuin hyvin, ja pentukurssit sujuvat siellä loistavasti… 😉

Viimeiset yhteiset hetket Miisan kanssa… <3

Ninjatähden Through The Hedge, Miisa, hetki ennen muuttoa… <3

No ollaanhan me jo ehditty kasvatteja ja tietysti Hedge-pentuja näkemäänkin, ainakin osaa niistä. Vietettiin pitkä viikonloppu Helsingissä, ja ensin käytiin vähän isompien kanssa Hyvinkäällä uimassa, ja sen jälkeen rentouduttiin vielä illallisella vaihtaen kuulumisia. Mukana olivat kasvatit Jäbä ja Vila, meidän Rudi, ja sitten tietty Black-pentueen isukki Piki ja velipuoli Pädi. Seuraavana päivänä saatiin kasvatinomistaja Mariannen, ja Lystin omalla hallilla pitää sitten ”Hedge-pentupainit.” 5 pentua pääsi paikalle, Bobby, Hero, Nero, Unna ja Miisa.. Juotiin glögiä ja katseltiin kun pentusilla oli niin mukavaa… Oli ihana nähdä iloisia pentuja ja tyytyväisiä omistajia!

Rudilla on kivaa

Ninjatähden Black Bullet, Jäbä

Lilli ja Ninjatähden Wise Wolf, Vila

Ninjatähden Black Smoke, Rudi

Veera ja Pädi

Pentupainissa Hedge-pojat Nero, Hero ja Bobby

Hedge-tytöt Unna ja Miisa

Vähän vanhempia mustia; Lysti, Vila ja Rudi

Ninjatähden Black Rose, Lysti ja Marianne

Sitten päästäänkin ”tapaus Popiin”… Meidän Popihan on jo pitkään etsinyt hiljaisesti uutta harrastavaa kotia. Popissa ei ole mitään ”vikaa”, päinvastoin! Kiltti, hyvähermoinen ja innokas harrastuskoira, mutta mutta… Veljensä Rudin kanssa kemiat vaan eivät aina kohtaa, ja pahimmillaan se aiheuttaa muussakin laumassa stressiä, sekä tietysti meissäkin. Popi on ollut aina enemmän sellainen yksinäinen sielu, kuin laumaeläjä, ja monien järkeilyjen kautta olemme olleet pitkään jo sitä mieltä, että sen paikka olisi ehkä muualla. Laumaelämä ei vaan ehkä ole kaikkien juttu, ja kun perheessä on saman pentueen kaksi urosta, ei se ole aina paras mahdollinen yhdistelmä, valitettavasti… :/ Kaikki sujuu ajoittain oikein mallikkaasti, mutta täysin rennosti ei näiden kanssa voi ottaa, ettei veljesten välillä silloin tällöin roihahtaisi.

Pitkään tässä syksyn aikana valmisteltiin sitten Popin muuttoa uuteen kotiin, ja kaikki vaikutti lupaavalta. Täydellinen harrastava koti, mahdollisuus kuulokoirakoulutukseen jne.. Viikko sitten Popi muutti, ja sunnuntaina  viikon kuluttua tuli takaisin… Perheen toinen koira oli kuitenkin loppujen lopuksi sitä mieltä, että Popin paikka ei ole siellä.. Ne olivat kuitenkin hyvin totutettu toisiinsa jo ennen muutoa, mutta ei kemiat sitten kuitenkaan kohdanneet, vaikka alku vaikutti hyvältä.. Harmi, Popi viihtyi siellä hyvin, ja oli todella pitkään toivottu ja odotettu siihen perheeseen… No, aina ei mene niin kuin pitäisi, ja ilkeitäkin ratkaisuja joutuu tekemään… Vaikea päätös varmasti kaikille!

Ninjatähden Black Samurai, Popi

No ”pystytukka Popi” on taas kotona, ja jatkaa uuden loppuelämän kodin etsintää. Popi on kiltti, osaa olla yksin, tykkää liikkua ja harrastaa. Pitää lapsista, ja tulee yleensä muiden koirien kanssa hyvin juttuun. Peruskoulutettu, nome-juttuja ja rally-tokoa tehty myös. Terveystutkittu terveeksi, eikä ole ikinä sairastellut. Popille etsitään rakastavaa, ja harrastavaa kotia, jossa sen kanssa touhuttaisiin, ja miksei metsällekin vaikka sorsastuskaveriksi! Popi on nyt 2-vuotias, ja leikattu. Vaivaton ja helppo. SAA KYSELLÄ! 😉 😉

Tässäpä nyt siis kuulumisia pitkästä aikaa, paljon on tosiaan tapahtunut, eikä ole missään nimessä ollut helppo syksy, tuntuu että nyt on kasaantunut niin paljon kaikkea yhteen ja samaan hetkeen koira- ja yksityiselämän puolelta, että välillä tosiaan koetellaan jaksamista. Mutta toivottavasti tämä tästä, kevättä ja valoa kohti, ja isona toiveena, että ainakin koirajutut saataisiin kuntoon kaikin puolin.

Mukavaa joulunodotusta kaikille team Ninjatähdestä!!

 

Päätettiin videoida pieni kooste Miisan treeneistä, tai lähinnä siitä, mitä ollaan tähän mennessä sen kanssa treenailtu. Idea tähän tuli oikeastaan siitä, että Miisan mahdollisessa uudessa kodissa tiedetään, mitä Miisa jo osaa, ja miten jatkaa. Ehkä tässä on jotain vinkkejä muillekin, varsinkin Miisan ”Hedge”-sisaruksille… 🙂

Päävastuu Miisan treeneistä on ollut Juholla, mutta näköjään se toimi minullakin, kun Juho joutui kuvaushommiin… 😉 Miisalle ”ISTU” käsky on vahva, paikoilleen jäämistä ei ole tarvinnut vahvistaa erillisellä ”paikka”-käskyllä. Luopumiseen käytetään ”JÄTÄ” käskyä. Sivulle se on ohjattu nameilla, ”SIVU” sanaa on käytetty ja vahvistettu silloin, kun se jo istuu oikealla kohdalla. Noudossa käytetään ”HAE” sanaa. Kontaktia kannattaisi oikeastaan treenata vielä niin, että on peilin edessä, jolloin peilin kautta näkee, milloin koira katsoo silmiin. Jäisi itseltä pois tuo tuijotus ja vino asento. Mutta me ei ollakaan niin pro-tokoilijoita, annettakoon tämä kauneusvirhe nyt anteeksi… 😉

Liikkeiden välissä annettiin ”VAPAA” käsky ja heitettiin namit pois päin lattialle. Tämä treeni oli jo aika pitkä, vaikka osiot olivatkin lyhyitä. Lopussa huomasi jo vähän herpaantumista, joten kannattaa treenata vähän ja usein, ja ehkä sitä yhtä juttua kerralla. Näiden lisäksi Miisa on tehnyt vähän ”Nose Work” alkeita, tästä ei valitettavasti ole videota. Ja näitä kuvattuja treenejä on tehty myös kotipihalla, jossa ne sujuvat ihan yhtä hyvin.

Lopuksi voi vain todeta, että kylläpä on kiva treenailla pennun kanssa, joka oikeasti keskittyy tekemiseen, ja näkee, miten se nauttii siitä. Ja oppimisen nopeus on tällä hetkellä huikeaa! <3 <3

Talvi alkaa ottamaan otteen syksyltä. Maa on ollut Taipalsaarella valkeana ja useita päiviä, eikä merkkejä loskakeleistä ole. Pikkupakkanen ei ole ollenkaan huono vaihtoehto, kun vaihtoehtona on nollan rajamailla oleva loskakeli ja likaiset koirat. 🙂

Miisa on ottanut ilon irti lumesta ja kylkimyyryä ollaan painettu pitkin pihoja. Pääasiassa ulkoleikit Miisa on saanut hoitaa yksin. Vauhti on jo yksinäänkin niin kovaa, ettei ole järkevää ottaa isoa koiraa mukaan ottamaan hepuleita. Pieni jää helposti jalkoihin.

_mg_0335

Miisa ja dami

_mg_0341

Treenit etenevät hienosti. Luonnollisesti kaikki harjoitteet tehdään leikin varjolla. Kun dami kaivetaan esille niin silmät lasittuvat ja alahuuli alkaa väpättämään. Älytön tekemisen ilo on helppo kanavoida koulutukseen. Asioita opitaan nopeasti ja selkeästi huomaa, että levon aikana on prosessoitu edellisiä harjotteita.

Pimeä loppusyksy on huonoa aikaa valokuvauksen kannalta. Silti sitkeästi ollaan kannettu kameraa mukana ja tarvittaessa annettu lisävaloa studiovaloilla. Ohessa vähän kuvia viimeajoilta. 🙂

_mg_0240

Miisa ihmettelee ensilunta

_mg_0220-edit

Miisa ihmettelee ensilunta

_mg_1724

Ninja

_mg_0136_2

Hedge-pentueen isä. Urho.

Vähän vielä loppuun ei-niin-koira-aiheista juttua. Videokopteri on ollut kovassa käytössä ja jotakin näkyvääkin on pikkuhiljaa saatu aikaiseksi. Ohessa klippi loppuviikolta lähirannasta:

Ensimmäiset yöpakkaset on jo takanapäin. Vesilintukausi kuitenkin on jatkunut normaaliin tapaan. Sinilevät on väistyneet linnustusjärvestämme ja olemme siirtyneet suolammesta veneestä käsin tehtävään pyyntiin. Lintua on kyllä mahtavasti ilmassa, ne ovat olleet pääasiassa valkoposkihanhia joten ollaan saatu tyytyä upeiden muuttoparvien seuraamiseen. Onneksi aina joskus sitkeys palkitaan ja kaislikon uumenista löytyy pomppusorsia. Jahtikaverina on ollut pääasiassa Milla.

_mg_9131

Valkoposkihanhien ohilento.

_mg_9096

_mg_9086-edit

Vähän taiteellisempi näkemys Millasta aamupassissa. 🙂

_mg_9018-edit

Välillä Millan on ollut vähän vaikea tajuta, miksi ase ei nouse vaikka taivas on mustana lintua.

Metsästyksen lisäksi koirapuuhia on riittänyt Rudi on jatkanut Satun kanssa Nose-work treenejä koirakoulussa ja samoja harjoitteita olemme tehneet kotona käsin Miisan kanssa. Hymy on ollut herkässä, kun on päässyt seuraamaan kuinka nopeasti pentu sisäistää asioita. Täysin samat harjoitteet onnistuu Miisan kanssa kuin Rudinkin.

Eilen Miisa pääsi ensikosketuksiin järviveden kanssa, kun käytiin Sarviniemessä ihmettelemässä pauhaavaa syysmyrskyä. Ei aaltojen pärske paljoa jännittänyt. 🙂

_mg_9936

_mg_9918

_mg_9998

Kaikki ovat päivittäneet viime aikoina facebook ym sivuille ihania syksyisiä kuvia koirista ja värikkäistä lehdistä… Oli tiedossa, että meilläkin Lappeenrannan linnoituksesta löytyisi upeita paikkoja koirien kuvaamiseen. En itse päässyt tällä kertaa kuvausavustajaksi mukaan, joten kuvattavaksi Juhon kanssa pääsivät vain Miisa ja Rudi. Miisan kanssa avustaja olisi ehkä ollut kuitenkin paikallaan, sen verran vauhdikasta oli meno lehtien seassa… No, ikuistui sinne yksi vauhtikuva…

Miisa 10vk

Miisa 10vk

Miisa on osoittautunut päivä päivältä yhä vain kivemmaksi ja lupaavammaksi pennuksi. Se oppii nopeasti asioita, on innokas, nouto ja palautuskin sujuu jo melko ongelmitta. Harmittaa, kun sen sopivan kodin kanssa ei ole vielä tärpännyt, ja kaikki lupaavat paikat ovat syystä tai toisesta sitten peruuntuneet.. Tänään oli juuri puhetta yhden eri rotuja kasvattavan kasvattajan kanssa siitä, kuinka monesti ajatellaan, että se yli luovutusiän oleva pentu on se pentueen huonoin, kun se on vielä myymättä. Tämä käsitys on kyllä niin väärä, monestihan sitä parasta siellä jemmaillaan, ja sille etsitään juuri sitä parasta mahdollista kotia, ja ehkä jopa sitä sijoituskotia. Useasti on muutenkin tullut mietittyä, että pennun luovutusikä olisi muutenkin hyvä olla lähempänä kolmea kuukautta, koska näissä muutamissa viikoissa siellä kasvattajan luona tapahtuu niin paljon huimaa kehitystä ja uuden oppimista, että se voisi helpottaa paljonkin elämää siellä uudessa kodissa. Esteenä pidemmälle luovutusiälle onkin varmaan monesti se, että ainakin tämänikäisten flattipentujen pitäminen, kun niitä on paljon, alkaisi olla kyllä melkoinen haaste… 😀

Mutta nyt oikeasti rohkeasti yhteydenottoja, jos kaikinpuolin mukava ja pätevä flattityttö kiinnostaisi! 😉 Hyvä pohja ja alku on täällä tehty, ja apuja saa aina jatkossakin, jos tarvitsee! Miisasta on tullut meille niin spesiaali ja rakas!

Mutta palatakseni vielä näihin syksyisiin kuviin. Rudihan on se meidän perheen valokuvausmalli. Se tietää kameran, ja sen mitä silloin odotetaan… Studiokuvissa se melkeinpä tarjoilee eri asentoja, kuin ammattilaismallit konsanaan. Maailman helpoin koira kuvata, ja onhan se muutenkin kuin ajatus… Ihana pikku-ukkeli! Rudin kanssa muuten aloitettiin eilen Nose Work-kurssi… Siitä ehkä tarinaa ja kuvia myöhemmin, kunhan saa itsekin jutun juonesta kiinni… 😉 Mutta tässäpä Rudin edustuskuvat vaahteroiden keskeltä:

14689743_10154585806612173_772730202_o

14672918_10154586486342173_1836551515_o

14647189_10154586486337173_1136548173_o

14646729_10154585783662173_1095526721_o

14536785_10154585813662173_1829780995_o

Kamera on kulkenut mukana lenkkipoluilla ja treenipelloilla. Syksyn väriloisto on niin upeaa katseltavaa, että olisi lähes rikollista olla ikuistamatta sitä. Välillä vaahteranlehtien sijaan on etsimeen osunut myös mustia perheenjäseniä. 🙂

14625816_10154576616577173_1660961884_o

Popi & Miisa

Popi & Miisa

_mg_6614

Ninja

Rudi

Rudi

Luca

Luca