Pitkän harkinnan ja miettimisen jälkeen on ilo ilmoittaa, että nyt on taas aika pienten tassujen… <3

Saagan juoksuja odotellaan alkavaksi elokuussa 2018. Pentujen luovutus ajoittuu näin ollen joulukuulle. Yhdistelmältä odotan miellyttämisenhaluisia, hyvällä työmotivaatiolla varustettuja pentuja, niin käyttöön kuin näyttöön.

Lisää tietoja, tarinaa ja kuvia niin isästä kuin emästä on tulossa sivuille pikkuhiljaa!

Seuraa meitä myös facebookissa: https://www.facebook.com/ninjatahden/

Sorsakausi alkoi meidän osalta maanantain iltalennolla. Sateinen hämärä päivä ei paljon antanut ennakko-odotuksia. Illan hämärtyessä kuitenkin pari ylilentoa päättyi meidän osalta onnellisesti. Rudi suoritti moitteetonta työskentelyä markkeerauksissa ja passissa.

Pari päivää aikaisemmin Luca ja Ninja pääsivät kyyhkypassiin. Linnut ylittivät kuvat turhan korkealta liitäen ja panokset säästyivät ensikertaan. Toivottavasti peltojen puinnit alkavat ennen lintujen muuttoja.

Niin se kesä meni yhdessä nopeassa vilauksessa ja syksy alkaa kolkutella ovella. Paljon ollaan tehty ja paljon on jäänyt tekemättä, esimerkiksi blogin päivitykset on jääneet turhan vähälle. Tässä pieni kuvakooste kesän puuhailuista ja luonnollisesti kauden kohokohdasta: jahtikauden avauksesta. 🙂

Rudi

Rudi

Milla & Suomi 100 vuotta – dami

Rudin Pietarin reissun tuliaiset.

Milla

Ninja

Rudi treeneissä

Milla

Millan uintitreeniä.

Kimppatokoilua Porissa. Veera ja Black- pentueen isä ”Piki”. Johanna ja Siina.

Ninja ja ensimmäisen aamulennon saalista.

Taas on aika juhlien.

Luca – Metsävirnan Kentuckian Wolf täytti tänään kunnioitettavat 9 vuotta. Ikä tässä nuorekkaassa papparaisessa ei näy juuri millään tavalla. Vauhtia on ja elkeet on välillä kuin pentukoiralla. Syntymäpäivien kunniaksi Luca pääsi tänään privaattilenkille, jossa otettiin viralliset synttärikuvat. 🙂

Jäät ovat väistyneet Etelä- Karjalassa. Aurinkoinen viikonloppupäivä olikin hyvä hetki aloittaa uimakausi. Kylmäähän vesi oli eikä käyty kuin kastautumassa, kuukauden päästä meno on jo ihan toisenlaista.

Rudi, Luca ja Milla

On / off talvi jatkui sen pari kuukautta, mutta nyt on kevät ottamassa voiton tässä taistossa. 🙂 Metsät on lähes lumettomia ja kevätaurinko suorastaan pakottanut aloittamaan säännölliset damitreenit lähimetsissä. Kevät on myös näyttelyiden aikaa, parin viikon päästä vietetään pääsiäinen Imatralla ja siitä viikon päästä Erkkari Hyvinkäällä. Alkaa olemaan kaleterit täynnä, kun pitäisi töissäkin käydä.

Rudi

Milla & Luca

Ninja

Ninja

Luca kävi Juhon kanssa harjoittelemassa kehäkäyttäytymistä Joutsenossa Kaakon noutajien mätsäreissä, eli Juho harjoittteli. Veteraanien 4 sija oli merkki siitä, ettei se ihan huonosti mennyt. 😀

Ninjan 9-vuotis synttäreitäkin vietettiin alkuviikosta. Synttäriaamuna käytiin ottamassa luonnollisesti kuvat päivänsankarista:

Ninja 9 v

Ninja 9 v

Pakkasta – loskaa – pakkasta – loskaa, tällaista on ollut viimeviikot. Lauman kanssa ollaan käyty aktiivisesti kelkkailemassa, kun vielä kelit suosii. Varmaan ei enää montaa viikkoa mene, kun vesi nousee jäälle ja kelkkailuharrastus jää kesätauolle. Onneksi tallista löytyy Kickbike, täällä odotellaankin jo innolla metsäautoteiden sulamista. Siihen saattaa vielä kuukausi – pari vierähtää. 🙂

Milla muikeana aamulenkillä.

Viimeviikkoina kameran taakse on päätynyt mukavasti myös muiden rotujen edustajia. Niin studiossa kuin miljöössäkin. Ohessa muutama ruutu vierailevista artisteista. Lisää kuvia löytyy Juhon FB-sivulta J. Pajari Photography.

Nemo

Messi

Domi

Eilen kului tasan vuosi siitä, kun uudet kotisivut julkaistiin. Uusien sivujen myötä päivitys muuttui huomattavasti helpommaksi ja päätettiinkin ottaa sisällöntuotto lähes jokaviikkoiseksi tavoitteeksi. Ikäväkyllä ei aivan siihen olla päästy, mutta aika aktiivisia ollaan silti oltu. Sivuston kävijämäärä on moninkertaistunut ja marraskuussa jouduimme päivittämään palveluntarjojan pakettia suuremmaksi, kun kuukausittainen datakatto tuli täyteen. Positiivinen ongelma!

Kiitos kaikille blogin seuraajille ja tervetuloa jatkossakin seuraamaan Kennel Ninjatähden touhuja.

Milla treenaa.

Milla treenaa.

Rudi ja dami.

Rudilla on ollut talvenmittaisessa intenssiiviharjoittelussa ”Pidä” -vihje. Alku oli hieman haastava, mutta lopussa kiitos seisoo. Nyt tavarat kestävät nätissä otteessa leukojen välissä tarvittaessa minuuttejakin. Hienoa huomata kuinka edistystä on tapahtunut suhteellisen lyhyessä ajassa.

Tällä kertaa treenikapulana on Ikean Råtta-rotta. Tämä mainion kokoinen pehmolelu on osoittanut todella kestäväksi ja mieluisaksi leluksi laumamme parissa.

Rudi

Moni on saattanut ihmetellä, tai huomata, että laumamme on kutistunut yhdellä koiralla. Ninjatähden Black Samurai ”Popi” on muuttanut nyt pysyvästi uuteen kotiin. Popista tuli paljon kyselyjä, kun ilmoitus laitettiin rotuyhdistyksemme välitykseen. Halusimme tarkkaan punnita ja miettiä, mikä vaihtoehto olisi Popin kannalta se paras, ja tuntuu että siinä valinnassa nyt onnistuimme. Popi oli aluksi koehoidossa 3 viikkoa, ja asuu nyt sitten pysyvästi Nokialla Mintun, Akin ja Lilli flatin kaverina… 🙂 Kiitos vielä kaikille Popille kotia tarjonneille, toivottavasti teille jokaiselle löytyy se uusi karvakaveri vielä jonain päivänä!

Aina ei tosiaan käsikirjoitus mene niin kuin on suunnitellut, ja tämä viiden flatin ”uusioperhe” toimi ihan ok siihen asti, kun nuorimmaiset Black-pentueen veljekset Rudi ja Popi tulivat murrosikään… Sitä oltiin vähän olevinaan, ja tyttöjen päällekin alettiin ymmärtää. Ei oikein tiedetty kumpi on kumpi, ja miten se arvojärjestys oikein meneekään. Pääsääntöisesti asiat kuitenkin sujuivat oikein hyvin, ja pojat olivat kuin paita ja peppu leikkiessään yhdessä. Joskus sitten vaan toisen pinna paloi, ja samanikäiset kun selvittelivät välejään, siitä kärsi muukin lauma. Itsellekin se alkoi olla raskasta, kun oli ”tiettyjä juttuja”, mitä piti ottaa huomioon, kun poikia käsitteli tai ohjeisti, saati jos joutui jomman kumman käytökseen puuttumaan. Silloin oli aina velipoika auttamassa komentamisessa…

Pitkään sitä pohdittiin ja harkittiin, mikä olisi se oikea ratkaisu. Popi kastroitiin, mutta ei se oikeastaan auttanut. Popi ehkä vähän rauhottui, mutta velipoika piti huolen siitä, että Popilla oli tiukat säännöt mitä se sai tehdä, ja missä kulkea… Koko ajan vähän elettiin siinä reunalla, että milloin taas räjähtää, vaikka suurimman osan ajasta ei ollutkaan mitään ongelmia. Popi oli kyllä alusta asti ehkä hieman se lauman ulkopuolinen, ja nyt se entisestään korostui. Ei kivaa kenellekään. Ratkaisuja, vaikkakin ikäviä, oli pakko tehdä.

Popille etsittiin aluksi hiljaisesti sitä uutta kotia, ja melkein jo kerran tärppäsikin, mutta sitten muutamien mutkien kautta Popi päätyi loppujen lopuksi rotuyhdistyksemme välitykseen, ja sitä kautta tulikin kivasti kyselyjä. Popi lähti siis Nokialle aluksi koehoitoon, ja pari viikkoa sitten kävimme paikan päällä katsomassa ja toteamassa, että hyvinhän sillä menee… 🙂 Ei oikeastaan voisi paremmin mennä! Seurana sillä on reilun vuoden vanhempi leikattu ”Lilli” flatti. Ne olivat kuin paita ja peppu. Yhteiset jutut ja kuviot, ja flattimäiset leikit. Molemmat rentoja omia itsejään, ja Popistakin oli löytynyt puolia, joita se meillä ei oikein päässyt edes näyttämään.. Se nautti rapsutuksista ja sylissä makailusta, nyt sillä oli siihen mahdollisuus. Kukaan ei häätänyt sitä pois, tai mulkaissut pahasti.. Päätös oli siinä vaiheessa helppo tehdä, siellä oli Popin uusi loppuelämän koti!

Nyt elämme elämää neljän flatin kanssa. Muutoksen huomaa kyllä kotonakin. Rudilta on jäänyt sellainen ”jäykistely” ja häntä pystyssä kulkeminen pois, se on paljon iloisempi ja rennompi, jopa leikkisämpi. Laumahierarkia on nyt selvä, eikä siinä tarvitse pullistella. Muu laumakin on rentoutuneempi, ja muutoksen oikeasti huomaa. Ehkä näin tosiaan on kaikille parempi. Ja täytyy sanoa, että oma stressitasokin on laskenut. Ainahan sitä näiden murujen takia stressaa ja huolehtii, haluaa että kaikilla on asiat hyvin. Enää ei ole mitään jännitteitä, eikä tarvitse varoa mitä sanoo ja miten toimii… Joskus ne vaikeatkin ratkaisut on vaan tehtävä, ja mietittävä kokonaisuutta, ei yhtä yksilöä. Se on se laumaelämisen juttu. Ja tässä tapauksessa nyt tosiaan tuntuu, että teimme oikean päätöksen, näin on nyt kaikilla hyvä olla, vaikka ikävä on välillä kova, ja ratkaisun oikeellisuutta miettiikin.. 🙂 Oikein ihanaa flattielämää Popille ja Lillille, ja kiitos Mintulle ja Akille! Team ”Äly ja Väläys”pitävät teidät siellä varmasti virkeinä! <3

Popi ja Miisa-pentu syksyllä 2016.