Talvi alkaa ottamaan otteen syksyltä. Maa on ollut Taipalsaarella valkeana ja useita päiviä, eikä merkkejä loskakeleistä ole. Pikkupakkanen ei ole ollenkaan huono vaihtoehto, kun vaihtoehtona on nollan rajamailla oleva loskakeli ja likaiset koirat. 🙂
Miisa on ottanut ilon irti lumesta ja kylkimyyryä ollaan painettu pitkin pihoja. Pääasiassa ulkoleikit Miisa on saanut hoitaa yksin. Vauhti on jo yksinäänkin niin kovaa, ettei ole järkevää ottaa isoa koiraa mukaan ottamaan hepuleita. Pieni jää helposti jalkoihin.
Miisa ja dami
Treenit etenevät hienosti. Luonnollisesti kaikki harjoitteet tehdään leikin varjolla. Kun dami kaivetaan esille niin silmät lasittuvat ja alahuuli alkaa väpättämään. Älytön tekemisen ilo on helppo kanavoida koulutukseen. Asioita opitaan nopeasti ja selkeästi huomaa, että levon aikana on prosessoitu edellisiä harjotteita.
Pimeä loppusyksy on huonoa aikaa valokuvauksen kannalta. Silti sitkeästi ollaan kannettu kameraa mukana ja tarvittaessa annettu lisävaloa studiovaloilla. Ohessa vähän kuvia viimeajoilta. 🙂
Miisa ihmettelee ensilunta
Miisa ihmettelee ensilunta
Ninja
Hedge-pentueen isä. Urho.
Vähän vielä loppuun ei-niin-koira-aiheista juttua. Videokopteri on ollut kovassa käytössä ja jotakin näkyvääkin on pikkuhiljaa saatu aikaiseksi. Ohessa klippi loppuviikolta lähirannasta: