Talven lumisena aikana noutajien lajinomaiset treenit ovat olleet melkolailla paitsiossa. Odotellaan kevättä ja sitä, että metsissä olisi hieman vähemmin lunta kuin polvea myöten. Pieni tauko dameista aina aika-ajoin tekee muutenkin hyvää hiomattomille timanteille, pysyypähän palo työkaluihin yllä. Toki aina silloin tällöin lenkille päätyy joku noutoesine mukaan. Suorilla poluilla ja jäätyneillä ojapohjilla on hyvä treenata linja-ohjauksia. Houkutukset eksyä suoralta linjalta poikkeamiseen on pienemmät.
Juniorit Popi ja Rudi kävivät syksyllä koirakoulu Nuuskun rallytokon alkeet – kurssin. Itselleni laji oli ennen kurssia täysin vieras, mutta muutaman kerran ja nopean kehityksen kautta taisi pieni rallytoko kärpänen puraista. Laji on normaaliin tokoiluun verrattuna hieman rennompaa, silti erinomaisesti koiran ja ohjaajan yhteistyötä kehittävää treeniä.
Koirakoulu tarjoaa kurssin käyneille koirakoille mahdollisuutta käydä tekemässä pienryhmissä ratoja muutamana päivänä viikossa.
Lauantaina on tarjolla kaksi vuoroa peräjälkeen, näin tarjoitui mahdollisuus käyttää molemmat pojat yhden ohjaajan voimin treeneissä. Rata oli tehty ALO-luokan tauluilla jotka ovat juuri sopivia meidän tasolle.
Säyseä ja perusrauhallinen Rudi odottomassa vuoroaan.
Pääasiassa maaseudulla aikaa viettäville koirille rallytoko on paljon muutakin kuin radan suorittamista. Sosiaalinen siedätys on vähintään yhtä oleellisessa roolissa kuin esteiden suoritus. Tällä kertaa molemmilla tunneilla oli häiriötä aiheuttamassa kaksi muuta koirakkoa. Muiden tehdessä rataa me harjoittelimme rauhoittumista.
Popi rentoutuu.
Erityisesti Popille rauhoittuminen on ollut aina haaste. Pyöritään hyöritään ja käydään älyttömillä kierroksilla, jos ollaan paikallaan niin vähintään ölistään. Tämä kierroksilla käyminen heijastuu sitten suoritukseenkin, kaikki vauhdikas onnistuu hienosti, mutta rauhalliset liikkeet vaativat kovaa treeniä.
Tällä kertaa rauhoittuminen edistyi leijonan askeleen eteenpäin. Tähän mennessä maahanmeno ei ole ollut Popille mikään kauhean mieluisa liike. Siellä ollaan juuri se aika mikä vaaditaan, sitten alkaa pyöriminen. Parin kuukauden tauon jälkeen maassa-oloa ollaan selkeästi prosessoitu kovasti ja nyt siellä maltettiin säännöllisellä palkkauksella olla lähes kaikki odottelut. Ja mikä ero koiran käyttäytymisessä! Maataan ja ollaan kontaktissa, upeaa! Kierroksetkaan eivät enää odotellessa noussut samalla kuin aikaisemmin ja radalle starttiruutuun tepasteli rennosti kontaktissa kävelevä koira. Hienoa nähdä, että edistymistä tapahtuu, tämä jos mikä motivoi.
Suurimpia haasteita radalla tuntuu olevan tällä hetkellä ohjaajan hihnatyöskentely. Koira on suorittaessa kytkettynä ja joissakin liikkeissä hihnan pujoittelu on varsin haastavaa.
Hieno laji, suositelen tutustumaan!